keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Minä ja World of Warcraft

Pelejä tulee ja menee, mutta World of Warcraft on säilynyt pelattavana jo yli kymmenen vuotta. Miksi vieläkin pelaan tätä aikaa syövää mörppiä, kun parempiakin pelejä on tarjolla?

Lukiessani Afenin kirjoituksia hänen seikkailuistaan Final Fantasy -sarjan parissa, aloin miettimään, olisiko minulla mitään peliä, jonka kanssa olen viettänyt hurjasti aikaa. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä olen pelannut World of Warcraftia on/off vuodesta 2007 alkaen. WoW oli elämäni ensimmäinen MMORPG-peli, ja aloittaessani pelaamaan minulla ei ollut hajuakaan mihin olin ryhtymässä. 

Ensimmäisen hahmoni tein Defias Brotherhood-serverille. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä uusinta lisäosaa, The Burning Crusadea, joten valittavanani oli vain kahdeksan eri rotua. Ja koska minun oli määrä pelata horden puolella, kutistui tämä määrä vielä neljällä. Päätökseni osui luisevaan undead -rotuun ja luokaksi valitsin roguen. 

Alku oli minulle todella vaikeaa. En erottanut NPC-hahmoja pelaajien ohjaamista hahmoista, enkä ymmärtänyt mitä rogueni taidot tekivät, vaikka se luki siinä ihan selvästi. Ja koska serverilläni oli pvp-säännöt, en uskaltanut matkustella ympäri maailmaa, koska pelkäsin, että alliancen pelaajat tulevat tappamaan minut. Pikkuhiljaa opin kuitenkin pelin salaisuudet, ja uskaltauduin jopa puhumaan muille pelaajille. Tästä kaikesta sosialisoinnista innostuneena liityin ensimmäiseen kiltaani, nimeltään Deaths Elites. 

Killan kanssa tulikin sitten tehtyä kaikkea kivaa. Hyökkäsimme muutaman kerran alliancen pikkuisiin kyliin, tapoimme vartijoita ja NPC-hahmoja innoissamme, kunnes alliancen korkeamman tason pelaajat tulivat paikalle ja lahtasivat meidät totaalisesti. Tapasin myös pelaajia kiltamme ulkopuolelta ja ystävystyin heidän kanssaan. Ja koska minä ja kaverini pelasimme rogueilla, vietimme paljon aikaa Stranglethorn Valessa parantamassa alliancen ja horden välisiä suhteita, eli gänkkimässä alemman tasoisia pelaajia (anteeksi!). Kun hahmoni oli kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä, uskaltauduin vierailemaan vastapuolen pääkaupungin, Stormwindin, porteilla. Huonostihan siinä kävi, mutta näiden seikkailujen ansiosta tutustuin myös alliancen pelaajiin. 

Ja koska ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, päätin hypätä alliancen kelkkaan. Käytin Blizzardin maksullista palvelua, ja vaihdoin undead rogueni rodun night elfiksi. Nykyään minulla on hahmoja kummassakin ryhmittymässä, mutta pelaan pääasiallisesti alliancen puolella, vaikka horde tuntuukin olevan suositumpi, varsinkin suomalaisten pelaajien keskuudessa. 

Nykyisin pelaan WoWia ehkä muutaman kerran viikossa. Se ei ole enää lähellekään yhtä hauskaa kuin se oli ennen. Kaikki kaverini ovat lopettaneet pelaamisen, ja uusien tuttavuuksien löytäminen on todella vaikeata. World of Warcraft on minulle kuitenkin se peli, joka auttaa minua pakenemaan todellisuudesta. Pelatessa otan hahmoni roolin, enkä ole enää se kolmekymppinen, tylsä tyttönen Kotkasta, vaan olen varjoissa vaaniva vihollisten kauhu, mahtava night elf rogue!


P.S. Anteeksi, jos jotakuta häiritsee tämä "finglish". Olen tottunut käyttämään näitä englanninkielisiä sanoja WoWista, ja suomalaiset versiot roduista tai hahmoluokista kuulostavat korviini kamalilta. 

Onko sinulla mitään peliä, mitä olet pelannut ikuisuuden?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti