keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Cosplay - kokeilemisen arvoista?

Viime aikoina olen seurannut Twitterissä ihmisten hehkutusta siitä, miten hauskaa heillä on ollut coneissa. Tästä innostuneena olen alkanut vakavasti harkitsemaan Traconiin menemistä myös tänä vuonna, mutta pienellä twistillä.

Syyskuussa 2017 kävin siis elämäni ensimmäisessä Traconissa Tampereella. En ollut täysin vakuuttunut siitä, että conit ovat minua varten, mutta vaikka väenpaljous ahdisti minua, oli viikonloppuni silti melko rattoisa. Tänä vuonna ajattelin heittäytyä hurjaksi, ja kokeilla cosplaytä! En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, enkä kyllä ole vieläkään varma, onko minusta siihen. On niin monia asioita, jotka saavat kylmät väreet virtaamaan pitkin selkärankaani. 

Minulla on ompelukone, mutta ompelutaitoni ovat hyvin puutteelliset, osaan juuri ja juuri laittaa langan koneeseen! Tästä johtuen cosplay-pukuni ei luultavasti tulisi olemaan kovinkaan hieno, joten pelkäänkin, että kokeneemmat cosplayaajat nauravat minulle ja haukkuvat asuani. Olisikin kiva tietää, onko Suomen cosplay-piireissä paljon kiusaamista ja kokemattomien ensikertalaisten haukkumista? Jos on, niin enhän minä sitten uskalla kokeilla pukeutumista cosplay-asuun.

Toinen asia, mikä minua pelottaa on se, että mitä jos hahmoani ei tunnisteta? Saan tehtyä itseäni miellyttävän asun, menen innoissani muiden joukkoon, mutta sitten kaikki muut ihmettelevät, kuka hahmo tuo tyttö on oikein olevinaan. Ehkä tämä on hieman tyhmä pelko, mutta siellä se takaraivossani jyskyttää. Tietysti voisin välttää tämän ongelman laittamalla itselleni nimilapun, jossa lukee mitä hahmoa esitän.

Kamalan pelottava olisi myös sellainen vaihtoehto, että puvustani tulisi aivan mahtava, jopa täydellinen. Ihmiset olisivat aivan innoissaan, kyselisivät minulta kaikenlaista tai haluaisivat ottaa kuvia kanssani. Valitettavasti olen sosiaalisesti peruna, en varmasti osaisi olla rennosti tuollaisessa tilanteessa. Olisin aivan paniikissa, enkä tietäisi mitä sanoa tai tehdä. Tämä uhkakuva kuitenkaan tuskin toteutuu, sillä ensimmäisestä cosplay-asustani ei tule täydellistä.

Jos kuitenkin satun voittamaan pelkoni ja uskallan pukeutua cosplay-hahmoksi, niin minulla on tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa, joista valita: Night in the Woodsin Bea, Milla Magia ja Neil Gaimanin sarjakuvissa esiintyvä Kuolema. Minulla oli muutama muukin hahmo mielessäni, mutta nämä kolme valikoituivat mukaan finaaliin, koska ne ovat kaikki mahdollisia toteuttaa taidoillani. 

Ykkösvaihtoehtoni tällä hetkellä on Bea. Ihastuin hahmoon pelatessani Night in the Woodsia, ja itse asiassa koko idea cosplayhin lähti juuri kyseisestä krokotiilista. Bean goottimainen tyyli ja synkkä luonne viehättävät minua, ja joiltakin osin hän muistuttaa minua itsestäni. Jos Bea valikoituu cosplay-hahmokseni, teen hänestä luultavasti ihmismäisen version, sillä olisi varmasti epämiellyttävää pitää päässään krokotiili-naamiota monen tunnin ajan. 

Neil Gaimanin sarjakuvista tuttu Kuolema on toinen hahmo, jota voisin kuvitella cosplayaavani. Itse tiedän hahmon vain ulkonäöltä, vaikka on tuolla hyllyssä lojumassa Kuoleman tähdittämä sarjakuvakirja. Kuolemassa on sitä samaa synkkyyttä ja goottimaisuutta mitä Beassakin, joten ehkä tämäkin hahmo olisi minulle hyvä valinta. Plussaa on myös se, että hän on jo valmiiksi ihmishahmo, joten minun ei tarvitse keksiä, millaisen version hänestä tekisin.

Viimeinen ja epätodennäköisin vaihtoehto ensimmäiseksi cosplay-hahmokseni on Aku Ankasta tuttu Milla Magia. Hän on Disneyn ankoista minulle se mieluisin, ja olisihan se hienoa pukeutua ihka oikeaksi noidaksi. Millan asu olisi helppo tehdä, tarvitsisin vain mustan mekon, keltaiset sukkahousut ja käsilaukun. Nokkaa en tarvitsisi, osaan tarpeen tullen muodostaa kasvoilleni loistavan duckfacen.

Minulla on aivan hirveästi kaikenmoista kysyttävää liittyen cosplayhin, esimerkiksi:

- Mistä ostaa tarvikkeita, kuten peruukki?
- Kuinka paljon asusta minun on tehtävä itse?
- Mitä sääntöjä cosplayssä on?
- Pitääkö minun käyttäytyä kuin se hahmo, jota cosplayaan?




Onko sinulla mitään vinkkejä ensikertalaiselle cosplayaajalle?



keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kiertoajelulla Azerothin lämmössä

Suomeen on luvattu tälle viikolle jopa -30 asteen pakkasia, joten ulos ei siis ole menemistä. Onneksi  kuitenkin videopeleissä on aina paikkoja, joissa on mukavan lämmintä, joskus jopa liian kuumaa. Lähdetään siis kiertoajelulle ympäri Azerothia ja vieraillaan paikoissa, joissa kylmyys ei häiritse!




Badlands 

Barrens 

Feralas 

The Jade Forest

Durotar  

Un'Goro Crater

Stranglethorn Vale

Burning Steppes

Sholazar Basin

Stranglethorn Vale

Tanaris 

Uldum 

Westfall 



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mitä pelata yhdessä ystävien kanssa?

Ystävänpäivänä on tapana tehdä kaikkea ihanaa sen oman kultamussukan kanssa. Ensin laittaudutaan nätiksi, pannaan parhaat päälle ja mennään ulos romanttiselle illalliselle, ehkä jopa leffaankin. Kun viimein saavutaan kotiin, molempien mielet ovat kaikesta tästä esileikistä kovin kiihottuneita, ja on aika siirtyä illan pääaktiin, eli videopelien pelaamiseen yhdessä! Tässä muutamia esimerkkejä peleistä, joita voi pelata yksin, kaksin tai isommassakin ryhmässä.

  Kuumaa toimintaa: Borderlands, 1-4 pelaajaa

 

Jos kaivataan peliä, jossa juostaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä ampuen kaikki vastaan tuleva, niin Borderlands -sarjan pelit ovat oiva valinta. Pelaajat valitsevat itselleen hahmon neljästä erilaisesta vaihtoehdosta, jolla jokaisella on omat erikoiskykynsä. Tarkoituksena on tehdä erilaisia tehtäviä keräten kokemuspisteitä, ja räiskiä ympäriinsä eliminoiden kaikki viholliset. Olemme mieheni kanssa pelanneet ensimmäistä Borderlandsia jonkin verran, mutta koska en oikeastaan välitä toimintapainotteisista peleistä tai edestakaisin juoksemisesta, niin en hirveästi innostunut tästä pelisarjasta. 

Syntistä roolipeliä: Divinity: Original Sin, 1-4 pelaajaa

 

Naistenlehdissä aina toitotetaan, kuinka erilaiset roolileikit piristävät parisuhdetta. Roolipeleillä on luultavasti samanlainen vaikutus, joten sopivia pelejä pariskunnille löytyy varmasti Divinity: Original Sin -sarjasta. Ensimmäisessä osassa pelaajia voi olla korkeintaan kaksi, ja molemmat hallitsevat omia avatarejaan. Koska taistelut pelissä ovat erittäin vaativia, seurueeseen voi ja kannattaakin ottaa mukaan kaksi kumppania, joita toinen tai molemmat pelaajista voivat ohjata. Kuten olen aikaisemmin jo kertonut, meillä on tämä peli pahasti kesken, koska taistelut ovat yksinkertaisesti niin vaikeita ja aikaa vieviä! Olisi kiva saada ensimmäinen osa päätökseen, jotta pääsisin hakkaamaan päätäni seinään toisen osan entistä vaikeampien kahakoiden kanssa. 

Selviydytään yhdessä: Don't Starve Together, 1+ pelaajaa

 

Omasta elämästä selviämisestä on tullut nykyään liian helppoa, joten ihmiset ovat innostuneet pelaamaan  erilaisia selviytymispelejä. Grafiikaltaan muista genren julkaisuista eroaa selvästi Don't Starve Together. Tarkoituksena on selvitä hengissä villin luonnon keskellä, vaarojen ja hirviöiden vaaniessa jokaisen nurkan takana. Päivisin elämä metsässä on helppoa ja rattoisaa, mutta pimeyden laskeutuessa on parasta rientää nuotion äärelle, tai synkkyys saattaa vallata mielesi. Don't Starve Together on yksi suosikeistani, mielenkiintoisen maailman tutkiminen on yleensä hauskaa ja rentouttavaa. 

 

Räjähtävää jännitystä: Keep Talking and Nobody Explodes, 2+ pelaajaa

 

Pommien purkaminen saattaa olla osalle tuttua, ainakin elokuvien kautta. Usein leffoissa näkee sankareiden miettivän kumpi johto kannattaa katkaista, keltainen vai punainen. Nyt jokainen meistä voi kokeilla tätä samaa omalla sohvallaan. Keep Talking and Nobody Explodes pelissä yksi henkilö on jumissa huoneessa, jossa on tikittävä aikapommi. Pommi on tietysti purettava ja apuun rientää kokenut asiantuntija, jonka tehtävänä on kertoa, kuinka räjähde tehdään vaarattomaksi. Jujuna tässä on se, että ekspertti ei näe pommia vaan pelaajien on tehtävä yhteistyötä, ja puhumalla selvitettävä mitä täytyy tehdä. Peliin saa ladattua Steamin Workshopin kautta suomenkielisen käännöksen ja myös asiantuntijan käyttämästä ohjekirjasta saa suomeksi kirjoitetun version. 

Kolmisin seikkailulla: Trine, 1-3 pelaajaa

 

Suomalaisen Frozenbyten pelit ovat aina niin kaunista katseltavaa, eikä Trine -sarja ole poikkeus. Pelihahmoksi valitaan yksi kolmesta vaihtoehdosta: Pontius on vahva ritari, Zoya ketterä varas ja Amadeus mahtava velho. Seikkailun aikana eteen tulla tupsahtaa monenlaisia esteitä ja pulmia, jotka täytyy selvittää käyttäen eri hahmojen erikoiskykyjä. Parhaimman kokemuksen saa kolmella pelaajalla, mutta Trineä voi pelata sujuvasti myös yksin. Tällöin ohjataan yhtä sankaria kerrallaan ja vaihdetaan pelihahmoa tarpeen mukaan. 

Kuuluuko pelien pelaaminen sinun ystävänpäivääsi? 


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Minä ja World of Warcraft

Pelejä tulee ja menee, mutta World of Warcraft on säilynyt pelattavana jo yli kymmenen vuotta. Miksi vieläkin pelaan tätä aikaa syövää mörppiä, kun parempiakin pelejä on tarjolla?

Lukiessani Afenin kirjoituksia hänen seikkailuistaan Final Fantasy -sarjan parissa, aloin miettimään, olisiko minulla mitään peliä, jonka kanssa olen viettänyt hurjasti aikaa. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä olen pelannut World of Warcraftia on/off vuodesta 2007 alkaen. WoW oli elämäni ensimmäinen MMORPG-peli, ja aloittaessani pelaamaan minulla ei ollut hajuakaan mihin olin ryhtymässä. 

Ensimmäisen hahmoni tein Defias Brotherhood-serverille. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä uusinta lisäosaa, The Burning Crusadea, joten valittavanani oli vain kahdeksan eri rotua. Ja koska minun oli määrä pelata horden puolella, kutistui tämä määrä vielä neljällä. Päätökseni osui luisevaan undead -rotuun ja luokaksi valitsin roguen. 

Alku oli minulle todella vaikeaa. En erottanut NPC-hahmoja pelaajien ohjaamista hahmoista, enkä ymmärtänyt mitä rogueni taidot tekivät, vaikka se luki siinä ihan selvästi. Ja koska serverilläni oli pvp-säännöt, en uskaltanut matkustella ympäri maailmaa, koska pelkäsin, että alliancen pelaajat tulevat tappamaan minut. Pikkuhiljaa opin kuitenkin pelin salaisuudet, ja uskaltauduin jopa puhumaan muille pelaajille. Tästä kaikesta sosialisoinnista innostuneena liityin ensimmäiseen kiltaani, nimeltään Deaths Elites. 

Killan kanssa tulikin sitten tehtyä kaikkea kivaa. Hyökkäsimme muutaman kerran alliancen pikkuisiin kyliin, tapoimme vartijoita ja NPC-hahmoja innoissamme, kunnes alliancen korkeamman tason pelaajat tulivat paikalle ja lahtasivat meidät totaalisesti. Tapasin myös pelaajia kiltamme ulkopuolelta ja ystävystyin heidän kanssaan. Ja koska minä ja kaverini pelasimme rogueilla, vietimme paljon aikaa Stranglethorn Valessa parantamassa alliancen ja horden välisiä suhteita, eli gänkkimässä alemman tasoisia pelaajia (anteeksi!). Kun hahmoni oli kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä, uskaltauduin vierailemaan vastapuolen pääkaupungin, Stormwindin, porteilla. Huonostihan siinä kävi, mutta näiden seikkailujen ansiosta tutustuin myös alliancen pelaajiin. 

Ja koska ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, päätin hypätä alliancen kelkkaan. Käytin Blizzardin maksullista palvelua, ja vaihdoin undead rogueni rodun night elfiksi. Nykyään minulla on hahmoja kummassakin ryhmittymässä, mutta pelaan pääasiallisesti alliancen puolella, vaikka horde tuntuukin olevan suositumpi, varsinkin suomalaisten pelaajien keskuudessa. 

Nykyisin pelaan WoWia ehkä muutaman kerran viikossa. Se ei ole enää lähellekään yhtä hauskaa kuin se oli ennen. Kaikki kaverini ovat lopettaneet pelaamisen, ja uusien tuttavuuksien löytäminen on todella vaikeata. World of Warcraft on minulle kuitenkin se peli, joka auttaa minua pakenemaan todellisuudesta. Pelatessa otan hahmoni roolin, enkä ole enää se kolmekymppinen, tylsä tyttönen Kotkasta, vaan olen varjoissa vaaniva vihollisten kauhu, mahtava night elf rogue!


P.S. Anteeksi, jos jotakuta häiritsee tämä "finglish". Olen tottunut käyttämään näitä englanninkielisiä sanoja WoWista, ja suomalaiset versiot roduista tai hahmoluokista kuulostavat korviini kamalilta. 

Onko sinulla mitään peliä, mitä olet pelannut ikuisuuden?