perjantai 19. lokakuuta 2018

Pikaisia ajatuksiani HBO:n Castle Rockista

Seuraan suoratoistopalveluista ja televisiosta melkein pelkästään kauhusarjoja ja leffoja. Kovin usein sellaisia ei ilmesty, varsinkaan jos tahtoo katsoa laadukasta viihdettä. Yksi poikkeus tähän sääntöön on HBO:n Suomessa esittämä Castle Rock -sarja.


Stephen Kingin hahmoihin ja tapahtumapaikkoihin perustuvan sarjan ensimmäinen kausi sisältää 10 kutkuttavaa jaksoa. Juonesta en nyt paljasta yhtikäs mitään, etten vaan spoilaa tapahtumia. Jokainen saa itse kurkkia ohjelman niin halutessaan. Yleensä katson ehkä jakson per viikko, mutta tällä kerralla koko hoito tuli ahmittua parissa päivässä. Pidin Castle Rockista ihan älyttömän paljon, ja aina jos joku kyselee suosituksia hyvästä kauhusarjasta, niin ehdotan tätä –  tosin usein aika laihoin seurauksin. Voi kunpa muutkin ihmiset ymmärtäisivät tämän selkäpiitä karmivan genren viehätyksen!

Bill Skarsgård ja Sissy Spacek loistivat mielestäni muita näyttelijöitä kirkkaammin. Se voi johtua siitä, että SE-leffa ja Carrie (1976) kuuluvat lemppareihini, ja niistähän rainoista nämä näyttelijät ovat ehkä parhaiten tunnettuja. Myös Melanie Lynskey hoiti hommansa hyvin, vaikka alussa vähän pelästyin, koska hän on minulle tuttu Rosen roolista komediassa Two and a Half Men. Usein "hauskoja" näyttelijöitä on vaikea ottaa tosissaan vakavina hahmoina, esimerkiksi Jim Carreyn tähdittämän  kauhuleffan katsominen ei minulta ehkä luonnistuisi.

Scifillä maustetusta kauhusarjasta on onneksi tulossa toinenkin kausi. Vähän mietityttää, millaista jatkoa tekijät saavat aikaan, mutta eiköhän luvassa ole taas korkealuokkaista jännitystä. Toivottavasti ensimmäisestä kaudesta tutut huippunäyttelijät jatkavat rooleissaan.

Onko kukaan muu katsonut Castle Rock -sarjaa?

Alla sarjan virallinen traileri:

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Yritys herättää blogi henkiin

Blogissani on ollut hyvin hiljaista jo pidemmän aikaa, mutta syksyn saapuminen sai himon kirjoittamiseen taas kukkimaan.

Kun kirjoittelee ihan harrastuspohjalta arvioita ja uutisia kahteen eri pelimediaan, ei omille raapusteluille jää hirveästi aikaa tai halua. Mutta tänään ihan yllättäen minulle tuli tunne, että olisi kiva taas palata blogin pariin! 

Tässä muutaman kuukauden aikana naputellessani kymmeniä tekstejä olen oppinut kirjoittamaan jo ihan keskinkertaisesti. Kun kurkin nyt blogin alkuvaiheen tekstejä, huomaan niissä ihan kamalasti virheitä. Niitä lukiessa pintaan nousee suuri nolouden tunne: miten ihmeessä olen kirjoittanut niinkin surkeasti? Pari kertaa olen meinannut poistaa aikaisemmat postaukset, ettei kukaan vaan näe miten hirvittävän huono olen ollut. Päätin kuitenkin jättää ne internetin ihmemaahan muistuttamaan minua siitä mistä tämä kaikki alkoi.

Tarkoituksena olisi lähiaikoina kirjoitella juttuja muutamista sarjoista, sarjakuvista, kirjoista ja peleistä, joiden kanssa olen viime aikoina viettänyt aikaani. Ehkä jostain muustakin. Vaikeinta bloggaamisessa minulle on oikeasti aiheiden keksiminen, mutta enköhän saa jotain aikaiseksi. 

Nyt kynä sauhuamaan!




sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Yhä ihmemaan pauloissa mutta toisella tapaa

Hupsista! Viimeisimmästä blogipostauksesta on kulunut jo miltei kolme kuukautta, mutta täällä ollaan taas, ainakin pikaisesti.

En ole kirjoitellut juttuja omaan blogiini, koska suurin osa vapaa-ajastani menee rustatessa tekstejä kahdelle erittäin laadukkaalle suomalaiselle pelimedialle. Tarkoituksena oli päivittää blogiani useammin, mutta nyt kesän tullen tietokoneella istuminen ei tunnu kovin houkuttelevalta.

Mistä mainioita (heh heh) tekstejäni voi sitten lukea? 

KonsoliFIN-sivustolla on kirjoittamiani arvosteluja sekä videopeliaiheisia uutisia.

Fintendo-sivustolta löytyy arvostelujani Nintendon konsoleille julkaistuista peleistä.
 
Minut löytää halutessaan myös Twitteristä nimimerkillä Mmewna.

Hyvää kesää kaikille! 


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Simit taskussani: The Sims Mobile

Muutama viikko sitten julkaistiin The Sims Mobile -peli. Vaikka mielestäni mobiilipelit ovat pyllystä, päätin kuitenkin kokeilla tätä uutuutta.


Hyllyjeni pohjilta löytyvät kaikki The Sims -sarjan osat. Joihinkin niistä minulla on monia lisäosia, toisiin taas vain muutama. En kuitenkaan ole mikään suuri kyseisen pelisarjan fani, vaikka tykkäänkin ajoittain elää elämääni virtuaalisesti Electronic Artsin luomassa maailmassa. The Sims- sarjan peleissä on mielestäni aina ollut se yksi ja sama vika: saadakseen miellyttävän pelikokemuksen on tuhlattava aivan hirveät määrät oikeaa rahaa. Sama pätee myös tähän mobiiliversioon.


Periaatteessahan peli on ilmainen. Kuka tahansa voi luoda Simin käyttämättä senttiäkään. Hahmon ulkonäköä voi muokata, hänelle voi ostaa vaatteita ja kotia pystyy sisustamaan. Kuitenkin jos haluaa ne hienoimmat vaatteet, huonekalut ja hiustyylit, on pistettävä rahaa haisemaan. Ostoksiin käytetään pelinsisäisiä valuuttoja, Simoleoneja ja SimCashia. Näitä toki pystyy keräämään tekemällä erilaisia tehtäviä, mutta se on todella hidasta, ja tietysti ne parhaimman näköiset tarvikkeet ovat niitä kalleimpia. On myös mahdollista katsoa noin 30 sekunnin pituisia mainoksia ansaitakseen parempia palkintoja. The Sims Mobile onkin tehty setelin kuvat silmissä kiiluen, sillä se haluaa pelaajan maksavan kaikesta kivasta. Käyttämättömät huonekalutkin hajoavat monta kertaa päivässä, ja niiden korjaamiseen on käytettävä Simoleoneja.


The Sims Mobile eroaa perinteisista The Sims -peleistä jonkin verran. Esimerkiksi hahmon perustarpeista kuten syömisestä ja peseytymisestä ei tarvitse huolehtia. Mobiiliversiossa Simeillä on käytettävänään 30 pistettä energiaa, ja melkein jokainen toiminto käyttää siitä palasen. Energiaa palautuu pikkuhiljaa ajan kanssa, ja sitä saa takaisin esimerkiksi nukkumalla tai käymällä vessassa. Kaiken elinvoiman saa takaisin syömällä muffinsin, joita saa tekemällä tehtäviä ja niitä on toki myös mahdollista ostaa oikealla rahalla. Päivät kuluvat töitä tehden, harrastuksien parissa ja ihmisten kanssa jutellen. Jos haluaa, on myös mahdollista mennä naimisiin ja hankkia lapsia. 


Muutaman kerran minun on tehnyt mieli tuhlata pari euroa saadakseni hienompia vaatteita. Olen kuitenkin pysynyt lujana, enkä ole käyttänyt rahojani tähänkään mobiilipeliin. Tästä johtuen tuskin tulen viettämään aikaani Simsien seurassa enää kovinkaan kauaa, sillä ilman oikean kahisevan käyttöä The Sims Mobile jää kovin keskinkertaiseksi kokemukseksi. 


Mitä mieltä sinä olet The Sims Mobile -pelistä?

PS. Joku on saattanutkin huomata, etten ole päivittänyt blogiani viikottain. Tämä johtuu siitä, että elämässäni tapahtuu kaikkia kivoja, ja vähemmän kivoja asioita. Aionkin tästä lähtien päivittää blogiani hieman epäsäännöllisesti, aina silloin kun minulla on jotakin järkevää sanottavaa. 


keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Cosplay - kokeilemisen arvoista?

Viime aikoina olen seurannut Twitterissä ihmisten hehkutusta siitä, miten hauskaa heillä on ollut coneissa. Tästä innostuneena olen alkanut vakavasti harkitsemaan Traconiin menemistä myös tänä vuonna, mutta pienellä twistillä.

Syyskuussa 2017 kävin siis elämäni ensimmäisessä Traconissa Tampereella. En ollut täysin vakuuttunut siitä, että conit ovat minua varten, mutta vaikka väenpaljous ahdisti minua, oli viikonloppuni silti melko rattoisa. Tänä vuonna ajattelin heittäytyä hurjaksi, ja kokeilla cosplaytä! En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, enkä kyllä ole vieläkään varma, onko minusta siihen. On niin monia asioita, jotka saavat kylmät väreet virtaamaan pitkin selkärankaani. 

Minulla on ompelukone, mutta ompelutaitoni ovat hyvin puutteelliset, osaan juuri ja juuri laittaa langan koneeseen! Tästä johtuen cosplay-pukuni ei luultavasti tulisi olemaan kovinkaan hieno, joten pelkäänkin, että kokeneemmat cosplayaajat nauravat minulle ja haukkuvat asuani. Olisikin kiva tietää, onko Suomen cosplay-piireissä paljon kiusaamista ja kokemattomien ensikertalaisten haukkumista? Jos on, niin enhän minä sitten uskalla kokeilla pukeutumista cosplay-asuun.

Toinen asia, mikä minua pelottaa on se, että mitä jos hahmoani ei tunnisteta? Saan tehtyä itseäni miellyttävän asun, menen innoissani muiden joukkoon, mutta sitten kaikki muut ihmettelevät, kuka hahmo tuo tyttö on oikein olevinaan. Ehkä tämä on hieman tyhmä pelko, mutta siellä se takaraivossani jyskyttää. Tietysti voisin välttää tämän ongelman laittamalla itselleni nimilapun, jossa lukee mitä hahmoa esitän.

Kamalan pelottava olisi myös sellainen vaihtoehto, että puvustani tulisi aivan mahtava, jopa täydellinen. Ihmiset olisivat aivan innoissaan, kyselisivät minulta kaikenlaista tai haluaisivat ottaa kuvia kanssani. Valitettavasti olen sosiaalisesti peruna, en varmasti osaisi olla rennosti tuollaisessa tilanteessa. Olisin aivan paniikissa, enkä tietäisi mitä sanoa tai tehdä. Tämä uhkakuva kuitenkaan tuskin toteutuu, sillä ensimmäisestä cosplay-asustani ei tule täydellistä.

Jos kuitenkin satun voittamaan pelkoni ja uskallan pukeutua cosplay-hahmoksi, niin minulla on tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa, joista valita: Night in the Woodsin Bea, Milla Magia ja Neil Gaimanin sarjakuvissa esiintyvä Kuolema. Minulla oli muutama muukin hahmo mielessäni, mutta nämä kolme valikoituivat mukaan finaaliin, koska ne ovat kaikki mahdollisia toteuttaa taidoillani. 

Ykkösvaihtoehtoni tällä hetkellä on Bea. Ihastuin hahmoon pelatessani Night in the Woodsia, ja itse asiassa koko idea cosplayhin lähti juuri kyseisestä krokotiilista. Bean goottimainen tyyli ja synkkä luonne viehättävät minua, ja joiltakin osin hän muistuttaa minua itsestäni. Jos Bea valikoituu cosplay-hahmokseni, teen hänestä luultavasti ihmismäisen version, sillä olisi varmasti epämiellyttävää pitää päässään krokotiili-naamiota monen tunnin ajan. 

Neil Gaimanin sarjakuvista tuttu Kuolema on toinen hahmo, jota voisin kuvitella cosplayaavani. Itse tiedän hahmon vain ulkonäöltä, vaikka on tuolla hyllyssä lojumassa Kuoleman tähdittämä sarjakuvakirja. Kuolemassa on sitä samaa synkkyyttä ja goottimaisuutta mitä Beassakin, joten ehkä tämäkin hahmo olisi minulle hyvä valinta. Plussaa on myös se, että hän on jo valmiiksi ihmishahmo, joten minun ei tarvitse keksiä, millaisen version hänestä tekisin.

Viimeinen ja epätodennäköisin vaihtoehto ensimmäiseksi cosplay-hahmokseni on Aku Ankasta tuttu Milla Magia. Hän on Disneyn ankoista minulle se mieluisin, ja olisihan se hienoa pukeutua ihka oikeaksi noidaksi. Millan asu olisi helppo tehdä, tarvitsisin vain mustan mekon, keltaiset sukkahousut ja käsilaukun. Nokkaa en tarvitsisi, osaan tarpeen tullen muodostaa kasvoilleni loistavan duckfacen.

Minulla on aivan hirveästi kaikenmoista kysyttävää liittyen cosplayhin, esimerkiksi:

- Mistä ostaa tarvikkeita, kuten peruukki?
- Kuinka paljon asusta minun on tehtävä itse?
- Mitä sääntöjä cosplayssä on?
- Pitääkö minun käyttäytyä kuin se hahmo, jota cosplayaan?




Onko sinulla mitään vinkkejä ensikertalaiselle cosplayaajalle?



keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kiertoajelulla Azerothin lämmössä

Suomeen on luvattu tälle viikolle jopa -30 asteen pakkasia, joten ulos ei siis ole menemistä. Onneksi  kuitenkin videopeleissä on aina paikkoja, joissa on mukavan lämmintä, joskus jopa liian kuumaa. Lähdetään siis kiertoajelulle ympäri Azerothia ja vieraillaan paikoissa, joissa kylmyys ei häiritse!




Badlands 

Barrens 

Feralas 

The Jade Forest

Durotar  

Un'Goro Crater

Stranglethorn Vale

Burning Steppes

Sholazar Basin

Stranglethorn Vale

Tanaris 

Uldum 

Westfall 



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mitä pelata yhdessä ystävien kanssa?

Ystävänpäivänä on tapana tehdä kaikkea ihanaa sen oman kultamussukan kanssa. Ensin laittaudutaan nätiksi, pannaan parhaat päälle ja mennään ulos romanttiselle illalliselle, ehkä jopa leffaankin. Kun viimein saavutaan kotiin, molempien mielet ovat kaikesta tästä esileikistä kovin kiihottuneita, ja on aika siirtyä illan pääaktiin, eli videopelien pelaamiseen yhdessä! Tässä muutamia esimerkkejä peleistä, joita voi pelata yksin, kaksin tai isommassakin ryhmässä.

  Kuumaa toimintaa: Borderlands, 1-4 pelaajaa

 

Jos kaivataan peliä, jossa juostaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä ampuen kaikki vastaan tuleva, niin Borderlands -sarjan pelit ovat oiva valinta. Pelaajat valitsevat itselleen hahmon neljästä erilaisesta vaihtoehdosta, jolla jokaisella on omat erikoiskykynsä. Tarkoituksena on tehdä erilaisia tehtäviä keräten kokemuspisteitä, ja räiskiä ympäriinsä eliminoiden kaikki viholliset. Olemme mieheni kanssa pelanneet ensimmäistä Borderlandsia jonkin verran, mutta koska en oikeastaan välitä toimintapainotteisista peleistä tai edestakaisin juoksemisesta, niin en hirveästi innostunut tästä pelisarjasta. 

Syntistä roolipeliä: Divinity: Original Sin, 1-4 pelaajaa

 

Naistenlehdissä aina toitotetaan, kuinka erilaiset roolileikit piristävät parisuhdetta. Roolipeleillä on luultavasti samanlainen vaikutus, joten sopivia pelejä pariskunnille löytyy varmasti Divinity: Original Sin -sarjasta. Ensimmäisessä osassa pelaajia voi olla korkeintaan kaksi, ja molemmat hallitsevat omia avatarejaan. Koska taistelut pelissä ovat erittäin vaativia, seurueeseen voi ja kannattaakin ottaa mukaan kaksi kumppania, joita toinen tai molemmat pelaajista voivat ohjata. Kuten olen aikaisemmin jo kertonut, meillä on tämä peli pahasti kesken, koska taistelut ovat yksinkertaisesti niin vaikeita ja aikaa vieviä! Olisi kiva saada ensimmäinen osa päätökseen, jotta pääsisin hakkaamaan päätäni seinään toisen osan entistä vaikeampien kahakoiden kanssa. 

Selviydytään yhdessä: Don't Starve Together, 1+ pelaajaa

 

Omasta elämästä selviämisestä on tullut nykyään liian helppoa, joten ihmiset ovat innostuneet pelaamaan  erilaisia selviytymispelejä. Grafiikaltaan muista genren julkaisuista eroaa selvästi Don't Starve Together. Tarkoituksena on selvitä hengissä villin luonnon keskellä, vaarojen ja hirviöiden vaaniessa jokaisen nurkan takana. Päivisin elämä metsässä on helppoa ja rattoisaa, mutta pimeyden laskeutuessa on parasta rientää nuotion äärelle, tai synkkyys saattaa vallata mielesi. Don't Starve Together on yksi suosikeistani, mielenkiintoisen maailman tutkiminen on yleensä hauskaa ja rentouttavaa. 

 

Räjähtävää jännitystä: Keep Talking and Nobody Explodes, 2+ pelaajaa

 

Pommien purkaminen saattaa olla osalle tuttua, ainakin elokuvien kautta. Usein leffoissa näkee sankareiden miettivän kumpi johto kannattaa katkaista, keltainen vai punainen. Nyt jokainen meistä voi kokeilla tätä samaa omalla sohvallaan. Keep Talking and Nobody Explodes pelissä yksi henkilö on jumissa huoneessa, jossa on tikittävä aikapommi. Pommi on tietysti purettava ja apuun rientää kokenut asiantuntija, jonka tehtävänä on kertoa, kuinka räjähde tehdään vaarattomaksi. Jujuna tässä on se, että ekspertti ei näe pommia vaan pelaajien on tehtävä yhteistyötä, ja puhumalla selvitettävä mitä täytyy tehdä. Peliin saa ladattua Steamin Workshopin kautta suomenkielisen käännöksen ja myös asiantuntijan käyttämästä ohjekirjasta saa suomeksi kirjoitetun version. 

Kolmisin seikkailulla: Trine, 1-3 pelaajaa

 

Suomalaisen Frozenbyten pelit ovat aina niin kaunista katseltavaa, eikä Trine -sarja ole poikkeus. Pelihahmoksi valitaan yksi kolmesta vaihtoehdosta: Pontius on vahva ritari, Zoya ketterä varas ja Amadeus mahtava velho. Seikkailun aikana eteen tulla tupsahtaa monenlaisia esteitä ja pulmia, jotka täytyy selvittää käyttäen eri hahmojen erikoiskykyjä. Parhaimman kokemuksen saa kolmella pelaajalla, mutta Trineä voi pelata sujuvasti myös yksin. Tällöin ohjataan yhtä sankaria kerrallaan ja vaihdetaan pelihahmoa tarpeen mukaan. 

Kuuluuko pelien pelaaminen sinun ystävänpäivääsi? 


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Minä ja World of Warcraft

Pelejä tulee ja menee, mutta World of Warcraft on säilynyt pelattavana jo yli kymmenen vuotta. Miksi vieläkin pelaan tätä aikaa syövää mörppiä, kun parempiakin pelejä on tarjolla?

Lukiessani Afenin kirjoituksia hänen seikkailuistaan Final Fantasy -sarjan parissa, aloin miettimään, olisiko minulla mitään peliä, jonka kanssa olen viettänyt hurjasti aikaa. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä olen pelannut World of Warcraftia on/off vuodesta 2007 alkaen. WoW oli elämäni ensimmäinen MMORPG-peli, ja aloittaessani pelaamaan minulla ei ollut hajuakaan mihin olin ryhtymässä. 

Ensimmäisen hahmoni tein Defias Brotherhood-serverille. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä uusinta lisäosaa, The Burning Crusadea, joten valittavanani oli vain kahdeksan eri rotua. Ja koska minun oli määrä pelata horden puolella, kutistui tämä määrä vielä neljällä. Päätökseni osui luisevaan undead -rotuun ja luokaksi valitsin roguen. 

Alku oli minulle todella vaikeaa. En erottanut NPC-hahmoja pelaajien ohjaamista hahmoista, enkä ymmärtänyt mitä rogueni taidot tekivät, vaikka se luki siinä ihan selvästi. Ja koska serverilläni oli pvp-säännöt, en uskaltanut matkustella ympäri maailmaa, koska pelkäsin, että alliancen pelaajat tulevat tappamaan minut. Pikkuhiljaa opin kuitenkin pelin salaisuudet, ja uskaltauduin jopa puhumaan muille pelaajille. Tästä kaikesta sosialisoinnista innostuneena liityin ensimmäiseen kiltaani, nimeltään Deaths Elites. 

Killan kanssa tulikin sitten tehtyä kaikkea kivaa. Hyökkäsimme muutaman kerran alliancen pikkuisiin kyliin, tapoimme vartijoita ja NPC-hahmoja innoissamme, kunnes alliancen korkeamman tason pelaajat tulivat paikalle ja lahtasivat meidät totaalisesti. Tapasin myös pelaajia kiltamme ulkopuolelta ja ystävystyin heidän kanssaan. Ja koska minä ja kaverini pelasimme rogueilla, vietimme paljon aikaa Stranglethorn Valessa parantamassa alliancen ja horden välisiä suhteita, eli gänkkimässä alemman tasoisia pelaajia (anteeksi!). Kun hahmoni oli kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä, uskaltauduin vierailemaan vastapuolen pääkaupungin, Stormwindin, porteilla. Huonostihan siinä kävi, mutta näiden seikkailujen ansiosta tutustuin myös alliancen pelaajiin. 

Ja koska ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, päätin hypätä alliancen kelkkaan. Käytin Blizzardin maksullista palvelua, ja vaihdoin undead rogueni rodun night elfiksi. Nykyään minulla on hahmoja kummassakin ryhmittymässä, mutta pelaan pääasiallisesti alliancen puolella, vaikka horde tuntuukin olevan suositumpi, varsinkin suomalaisten pelaajien keskuudessa. 

Nykyisin pelaan WoWia ehkä muutaman kerran viikossa. Se ei ole enää lähellekään yhtä hauskaa kuin se oli ennen. Kaikki kaverini ovat lopettaneet pelaamisen, ja uusien tuttavuuksien löytäminen on todella vaikeata. World of Warcraft on minulle kuitenkin se peli, joka auttaa minua pakenemaan todellisuudesta. Pelatessa otan hahmoni roolin, enkä ole enää se kolmekymppinen, tylsä tyttönen Kotkasta, vaan olen varjoissa vaaniva vihollisten kauhu, mahtava night elf rogue!


P.S. Anteeksi, jos jotakuta häiritsee tämä "finglish". Olen tottunut käyttämään näitä englanninkielisiä sanoja WoWista, ja suomalaiset versiot roduista tai hahmoluokista kuulostavat korviini kamalilta. 

Onko sinulla mitään peliä, mitä olet pelannut ikuisuuden?


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Nainen ratissa - Mario Kart 8 Deluxe

Autolla ajaminen oikeassa elämässä ei ole lempipuuhiani, mutta videopeleissä ratin taakse hyppääminen ei tuota minulle sen suurempia vaikeuksia. Pelaan kuitenkin todella vähän ajopelejä, mutta silloin kun mieleni tekee ajaa rallia, on valintani Mario Kart 8 Deluxe.


Edellinen Mario Kart -peli mitä olen pelannut hieman enemmän, on vuonna 1996 julkaistu Mario Kart 64, jota pelasin ihka ensimmäisellä omalla pelikonsolillani, Nintendo 64:lla. Olin silloin nuorena mielestäni ihan hyvä rallikuski, mutta koska aikaa viime pelikerrasta on kulunut niin kauan, taitoni ovat hieman ruosteessa.

Mario Kart -pelit ovat muuttuneet vuosien saatossa parempaan suuntaan. Silloin kun minä olin nuori, niin pelattavia hahmoja oli vain muutama, ja kenttiäkään ei ollut kovin paljoa. Pelisarjan kahdeksannen osan deluxe -versiossa on sen sijaan 42 pelattavaa hahmoa, ja erilaisia kenttiä on monta kymmentä. Menee varmasti jonkin aikaa, ennen kuin opin kaikkien ratojen salaisuudet ja parhaat reitit. Ajoradat ovat keskenään erilaisia ja niissä on paljon hauskoja yksityiskohtia, mutta valitettavasti maisemista ei oikein ehdi nauttimaan, koska koko ajan pitää painattaa tuhatta ja sataa eteenpäin.


Ajettavan hahmon ja auton osineen voi valita monella tapaa. Suosituin tapa on varmasti se, että valitsee auton, renkaat ja liitimen niiden ajo-ominaisuuksien takia, ja kuskiksi valitaan painoltaan omaan pelityyliin sopiva hahmo. Tämä tapa on erittäin järkevä, mutta kuulostaa hieman tylsältä. Itse valitsen hahmon ja auton täysin ulkonäön perusteella. Kuskin täytyy olla söpö, nainen ja mieluiten prinsessa. Täydellinen vaihtoehto tähän on siis Cat Peach. Ajoneuvon taas täytyy olla sopiva prinsessalle, ja väriltään sen on oltava pinkki. Parhaiten nämä vaatimukset täyttää Badwagon tai Cat Cruiser. Pelin alussa ei ole käytettävissä kovin montaa suloista autoa, vaan ne on avattava keräämällä kolikoita, mikä on hieman turhauttavaa, sillä ajaisin varmasti paljon paremmin, jos allani olisi nätti kulkuneuvo.

Mario Kart 8 Deluxeen on lisätty aloittelijoiden ajamisesta helpompaa tekevä eräänlainen apuriantenni, joka auttaa kokematonta kuskia pysymään tiellä. Minulla tämä antenni oli vahingossa jäänyt päälle muutaman ensimmäisen ajokerran ajaksi, ja kruisaillessani ihmettelinkin, miksi pysyn niin hyvin tiellä, enkä lentele päin seiniä jokaisessa mutkassa. Isot pojat Fintendon Discordissa kuitenkin kertoivat minulle, että tätä apulaitetta ei kannata käyttää, joten laitoin sen pois päältä. Ilman apuriantennia ajaminen onkin paljon vaikeampaa, ja nyt törmäänkin taitavasti kaikkiin tielleni osuviin esteisiin.

Jos olet kuin minä, eikä sinulla ole paljoa ystäviä, tai ainakaan sellaisia jotka omistavat Switchin, niin Mario Kartia on myös mahdollista pelata verkossa tuntemattomien ihmisten kanssa. Paras puoli netissä tapahtuvassa moninpelissä on se, että siinä EI pysty kommunikoimaan muiden pelaajien kanssa. Tämä on hyvä siksi, että nyt kukaan ei voi tulla haukkumaan sinua ja kertomaan miten hirveän huonosti pelaat! Muiden kanssa pelaamiseen ei siis ole korkeaa kynnystä, eli sinne vaan muiden kanssa ajelemaan, vaikka et erottaisi kaasua jarrusta. 

Mario Kart 8 Deluxea voin suositella kaikille, myös sellaisille henkilöille, jotka eivät niin välitä ajopeleistä. Pelissä tarkoituksena on kuitenkin pitää hauskaa yksin tai yhdessä, ajotaidosta riippumatta.




 Kuka on vakiovalintasi pelihahmoksi Mario Kart -peleissä?


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Cattails - Elämäni kissana

Suloiset kissimirrit ovat vallanneet kotimme, sydämemme ja nyt videopelimme. Esimerkiksi Steamistä löytyy kymmenittäin pelejä, joissa on mahdollista eläytyä kissan rooliin ja sukeltaa kissamaisen mielen syövereihin. Yksi näistä peleistä on Cattails. Mutta millaista on elämä kissana, vaaroja täynnä olevassa maailmassa?

Muistat vielä elämäsi onnellisimman päivän, aivan kuin se olisi ollut eilinen. Se pieni ihmistyttö valitsi juuri sinut kaikkien niiden suloisten kissanpentujen joukosta, ja vei kotiinsa. Uudessa kodissa elämäsi oli yhtä juhlaa, sait rakkautta ja lempeitä paijauksia enemmän kuin osasit unelmoida. Mutta valitettavasti kissanpennut kasvavat aikuisiksi. Et voi ymmärtää, miksi se iso ihminen suuttui sinulle ja heitti sinut siihen pyörillä kulkevaan, pörisevään metallihäkkiin ja vei pois metsän laidalle ja jätti sinne, aivan yksin. Odotit hetken, odotit toisen, mutta ihmisesi ei enää tullut takaisin. Olit hädissäsi, etkä tiennyt mitä tehdä, sillä eihän pieni sisäkissa pärjäisi isossa, pelottavassa maailmassa. Sillä hetkellä kuulit äänen puhuvan sinulle.


Cattails on amerikkalaisen pariskunnan Tyler ja Rebekah Thompsonin kehittämä videopeli, joka yhdistää simulaatiota ja roolipeliä. Alun perin Cattails alkoi harrastusprojektina, mutta myöhemmin pariskunta päätti viedä pelin Kickstarteriin, ja peli keräsikin siellä nopeasti melkein 40 000 dollaria ja näki päivänvalon joulukuussa 2017.

Kissamaisella elämällä ei ole kovin onnellinen alkutaipale, sillä pelin aluksi nuoren sisäkissan omistajat hylkäävät lemmikkinsä julmasti tien varteen. Avuksi saapuu mystinen kissa Coco, joka opettaa kokemattomalle mirrille hengissä selviämisen kannalta tärkeitä taitoja, kuten metsästämisen ja taistelemisen. Näiden oppiminen on hyvin helppoa, tosin pelin kontrollit ovat hieman hankalat, mutta niitä pystyy helposti muokkaamaan mieleisekseen. Parhaimman pelikokemuksen saadakseen kannattaa kuitenkin käyttää ohjainta, koska silloin liikkuminen ja taitojen käyttäminen on paljon sujuvampaa.


Tarkoituksena pelissä on elää kissan elämää, ja selvitä neljästä vuodenajasta joskus julmankin luonnon armoilla. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä yksin, vaan kissimirrin tulee liittyä yhteen kolmesta kissojen yhteiskunnasta, joista kukin asuu omalla alueellaan. Ja jos vahingossa liikuskelee vieraan kolonian alueella, niin saattaa saada kimppuunsa vihaisia katteja. Taistelu pelissä tapahtuu painelemalla yhtä näppäintä, joten se ei ole kovin erikoista. Usein tappelut tuntuvat olevan epäreiluja yksi vastaan viisi tilanteita, jolloin on yleensä parasta juosta karkuun. Ja vaikka mukana taisteluun tulisi oman puolen taistelijoita, niin ne ovat yleensä melko heikkoja, ja kuolevat pikaisesti.


Aivan kuten monessa muussakin elämäsimulaatiossa, tässäkin on mahdollista rakastua ja perustaa perhe toisten mirrien kanssa. Pelistä löytyy yhdeksän sinkkua, joita voi liehitellä antamalla heille lahjoja, kuten eläinten raatoja tai marjoja. Kun viimein keksii, minkälaisista paketeista sydämensä valittu pitää, niin niitä täytyykin sitten antaa rakkaalle melkoinen kasa, koska reputaation saaminen on melko hidasta hommaa. Parisuhteen ollessa parhaimmillaan onkin sitten aika mennä naimisiin ja hommata kasoittain kissanpentuja.

Cattails muistuttaa hyvin paljon Stardew Valleyta. Melkein kaikki asiat, jotka löytyvät Stardew Valleysta, löytyvät myös tästä pelistä. Cattailsin vahvuutena on kuitenkin se, että siinä pelataan kissoilla. Ihmisethän rakastavat kissoja! On rentouttavaa pistää aivot narikkaan, tallustella ympäri metsiä ja niittyjä, yksinkertaisesti olla kissimirri ja tehdä mitä kissat tekevät. Valitettavasti siihenkin kyllästyy joskus, sillä pelissä kaikki päivän tuntuvat olevan samanlaisia.

Hyvät:
+ Kissamainen
+ Söpöt grafiikat
+ Vaihtuvat vuodenajat
+ Musiikit
+ Tuki ohjaimelle

Pahat:
- Toistaa itseään
- Taistelu
- Kontrollit vähän kankeat, mutta ovat muokattavissa
- Kevyeksi jäävä tarina

Arvosana: 3,5 / 5

Kehittäjä: Falcon Development
Julkaisja: Falcon Development
Alustat: PC
Kotisivu: Cattails





Kiitos arvostelukoodista / Thank you for the review key!


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Reseptejä videopelistä - World of Warcraft: The Official Cookbook

Vuosien aikana World of Warcraftiin liittyviä oheistuotteita on valmistettua kaikenlaisia pehmoleluista patsaisiin, mutta vasta vuonna 2016 keksittiin tehdä pelistä löytyvistä ruuista keittokirja, World of Warcraft: The Official Cookbook. Koska olen WoWin fani ja viihdyn myös keittiössä, oli tämä keittokirja minulle aivan pakko-ostos!


World of Warcraftissa ruokia syödään saadakseen erilaisia bonuksia, tai parantaakseen taisteluista saatuja haavoja, eikä siksi, että ne maistuisivat hyvälle. Pelissä ruokia ei tietenkään pääse maistelemaan, mutta minulle on aikojen saatossa kehittynyt mielikuvia siitä, miltä pelissä saatavilla olevat syötävät ja juotavat saattaisivat oikeassa elämässä maistua. Siksi olinkin innoissani ostettuani keittokirjan, sillä saisin vihdoin selville, maistuvatko ruuat siltä, miltä olin kuvitellut niiden maistuvan.

Ensimmäinen resepti jota kirjasta kokeilin, oli Ogri'la Chicken Fingers, jotka ovat yksinkertaisesti panko-jauhoilla leivitettyjä broilerinpaloja. Ruokaan tarvittavat aineet olivat hyvin yksinkertaiset, ja löysin ne helposti paikallisesta marketista, vaikka panko-jauhoja pitikin vähän aikaa etsiskellä. Kanapalojen valmistuksessa ei kauaa nokka tuhissut, ja pian päivällinen olikin tarjolla. Ruoka maistui todella herkulliselta, aion varmasti käyttää tätä reseptiä uudelleen. 


Kirjan reseptit on jaettu kuuteen osaan: lisukkeet, leivät, sopat ja muhennokset, pääruuat, juomat ja jälkiruuat. Jokaisesta osiosta löytyy vanhalle WoWin pelaajalle monia tuttuja ruokia, mutta on myös useita reseptejä, joihin en ole aiemmin pelissä törmännyt. Valmistusohjeet on kirjoitettu askel askeleelta, joten ne on helppo valmistaa, vaikka ei olisikaan kovin kokenut kokki. Ohjeissa on myös kerrottu ruuan vaikeusaste ja mikä sopisi lisukkeeksi kyseisen purtavan kanssa. 

Pelissä tarjottavissa pöperöissä suurimmassa osassa pääaineena on jokin liha tai kala, ja niin on myös keittokirjassa, joten vegaaneille kirja ei ehkä sovi. Muutenkin reseptit seuraavat raaka-aineiden osalta itse pelissä käytettäviä tuotteita, vaikka muutamassa kohdassa on jouduttu tinkimään. World of Warcraftissa on esimerkiksi ruoka nimeltään "Crispy Bat Wing" eli rapea lepakonsiipi, jota varten täytyisi tappaa lepakoita ja viedä niiden siivet. Keittokirjassa nämä siivet on korvattu helpommin saatavilla lihaisemmilla siivillä, eli kanansiivillä. Myös muut eksoottisemmat ainekset kuten Murlocin silmät ja hämähäkin liha on korvattu muilla raaka-aineilla.

Suomalaiselle kotikokille keittokirjassa oli muutama huonompi puoli. Kirjailija on amerikkalainen, joten kirjassa käytetään samoja mittayksiköitä joita Amerikassakin eli kuppeja ja paunoja. Tähän ongelmaan on onneksi helppo ratkaisu, sillä internetistä löytyy paljon sivustoja, joissa mitat pystyy muuntamaan tutuiksi ja turvallisiksi desilitroiksi. Toinen ikävämpi puoli resepteissä on se, että osassa niistä käytetään sellaisia raaka-aineita, joita ei ehkä kaikista marketeista saa, ainakaan pienimmistä kaupungeista. Esimerkiksi tilapia ja haggis ovat sellaisia aineksia, joita voi olla hankalampi saada käsiinsä. Tälläisissa tilanteissa on vain käytettävä mielikuvitustaan ja korvattava raaka-aine jollakin muulla. 

Kirjan kirjoittanut kirjailija Chelsea Monroe-Cassel on julkaissut muitakin fantasia -aiheisia keittokirjoja. Hänen töihinsä lukeutuvat mm. erittäin suositun TV -sarja Game of Thronesin keittokirja A Feast of Ice and Fire: The Official Game of Thrones Companion Cookbook ja J.R.R. Tolkienin maailman innoittama The Shire Cookbook. Tällä hetkellä Monroe-Casselilla on tekeillä videopeli Skyrimiin perustuva keittokirja. 


World of Warcraft: The Official Cookbook on mielestäni näin pelin fanin silmin aivan mahtava teos, ja se herättää minussa paljon iloisia pelimuistoja ja halun kokata läpi kaikki reseptit. Henkilöille, jotka eivät ole pelanneet WoWia, keittokirja ei taas tarjoa kovinkaan paljoa uusia, ihmeellisiä ruokia. 

Löytyykö sinun pelaamistasi peleistä herkullisia ruokia, joita olisi ehkä kiva maistaa oikeassa elämässä? 



keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Odotetuimmat videopelit 2018

Vuosi 2018 näyttää valoisalta rooli- ja seikkailupelien ystäville. Tässä muutamia tulevia julkaisuja, joita odotan jo kieli pitkällä.


Pillars of Eternity oli yksi suosikeistani, ja nyt se on saamassa jatko-osan nimeltään Pillars of Eternity 2: Deadfire. Sarjan toinen osa jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi, eli on varmasti suositeltavaa pelata ykkösosa loppuun ennen toisen osan aloittamista. Tarkkaa julkaisupäivää ei ole tiedossa, mutta peli on tarkoitus julkaista tänä vuonna.



Lamplight City on steampunkmaiseen maailmaan sijoittuva 2D point and click seikkailupeli. Kyseessä on Edgar Allan Poen ja Charles Dickensin innoittama murhamysteeri, jossa pelaaja ottaa yksityisetsivän roolin ja hänen tehtävänään on selvittää viisi rikosta. Valinnoilla on merkitystä, ja se miten kohtelet muita ihmisiä vaikuttaa myös pelin kulkuun. Peli julkaistaan PC:lle myöhemmin tänä vuonna.



Neverwinter Nights oli yksi ensimmäisistä roolipeleistäni, ja nyt siitä ollaan julkaisemassa paranneltu versio, Neverwinter Nights: Enhanced Edition. Uusi versio sisältää peruspelin lisäksi kaksi lisäosaa, Shadows of Undrentiren ja Hordes of the Underdarkin. Peliä ei ole vielä virallisesti julkaistu, mutta hätäisimmät voivat ladata Neverwinter Nightsin sen kehittäjän, Beamdogin, sivuilta. 



World of Warcraftiin on tulossa uusi lisäosa, Battle for Azeroth, joka keskittyy Horden ja Alliancen väliseen kinasteluun. Lisäosa tuo mukanaan uusia rotuja pelattaviksi, alueita tutkittaviksi, luolastoja ryöstettäviksi, ja level cap nousee 120:een. Battle for Azerothin julkaisusta ei ole tarkempaa tietoa. 



Fe on Nintendo Switchille julkaistava peli, joka on sekoitus tasohyppelyä ja seikkailua. Pelaajaa ei pidellä kädestä, vaan pelaajan on itse löydettävä tiensä mystisen metsän läpi. Fe:n julkaisun on kerrottu tapahtuvan vuoden 2018 alkupuolella.



Flatwood Peaksin kaupungissa on ongelma - kuolema on lomalla. Avuksi rientää juuri kuollut Penny, jonka tehtävänä on auttaa kummituksia, ja samalla ratkaista omaa kuolemaansa varjostava mysteeri. Flipping Death julkaistaan Switchille ja muille alustoille vuoden 2018 alkupuolella. 



Forgotton Anne on puzzleilla ja tasohyppelyllä höystetty seikkailupeli. Pelin grafiikat ovat saaneet vaikutteita japanilaisesta animaatiosta, ja peli näyttääkin Studio Ghiblin leffalta, eurooppalaisella twistillä. Forgotton Anne julkaistaan vuoden 2018 alkupuolella PC:lle, Playstation 4:lle ja Xbox One:lle.



Telltale Gamesilla on monia projekteja meneillään, mutta vihdoin ja viimein he palaavat The Wolf Among Us -sarjan pariin. Fable -sarjakuvaan perustuvan pelin toinen kausi on tulossa tänä vuonna, tarkempaa julkaisuaikataulua ei ole vielä kerrottu. 



Mineko's Night Market on seikkailu / simulaatio, jossa päähenkilö Mineko on juuri saapunut kummalliselle saarelle, joka on kissojen valloittama! Tiedossa on paljon kaikkea kivaa kissamaista. Peli on tarkoitus julkaista 2018, ainakin PC:lle. 



A place for the Unwilling on avoimen maailman seikkailu. Pelaaja ei ole mahtava sankari, vaan ihan normaali viktoriaanisen kaupungin asukas. Pelin julkaisusta ei ole tarkempaa tietoa.



Mitä pelejä sinä odotat vuodelta 2018?



keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Olipa kerran 2017

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä on aikaa muistella viime vuotta. Tässä on siis minun versioni vuoden 2017 parhaimmista hetkistä.


Netflixistä tuli viime vuonna katseltua kaikenlaisia sarjoja ja elokuvia, joista osa oli hyviä ja osa ei niinkään. Mutta kaksi oli ylitse muiden: Stranger Things 2 ja Dark. Molemmat sarjat ovat hyvin samankaltaisia keskenään, ja ehkä juuri siksi tykkäänkin niistä. Darkin suhteen olin aluksi epäileväinen, sillä eihän saksalainen TV-sarja voi mitenkään olla hyvä, mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti. Välillä sarjaa katsoessa tulee kuitenkin sellainen tunne, että moni asia on kopioitu suoraan Stranger Thingsistä, mutta ei se menoa kovin paljoa haittaa. Olen yrittänyt katsoa myös suosittua Black Mirror -sarjaa, mutta siihen en oikein ole päässyt sisään. Kahden ensimmäisen jakson katsomisen jälkeen oloni on ollut vähän "meh", vaikka sarjassa käsitellyt aiheet ovat olleet ihan mielenkiintoisia.

Nörttimäisissä tapahtumissa tuli viime vuonna käytyä enemmän kuin yleensä. Kolme suurinta tapahtumaa kalenterissani olivat Tracon, GameXpo ja Hämeen keskiaikafestivaali, joista mieluisin minulle oli keskiaikafestivaali. Traconissa minulla oli kyllä ihan hauskaa, mutta jos nyt ollaan rehellisiä, niin keskiaika kiinnostaa minua enemmän kuin anime ja manga. Muutenkin Traconissa oli ihan liikaa porukkaa minun makuuni, joten siellä oli hieman ahdistavaa seikkailla. GameXpo oli taas pettymys, koska siellä ei oikeastaan ollut mitään mielenkiintoista. 

Videopelien suhteen viime vuosi oli minulle vaisu. Kirjoitin aikaisemmin blogissa peleistä, joita odotin vuodelta 2017, mutta vain yksi niistä julkaistiin viime vuonna. Onneksi kaikki muut listallani olevista peleistä on tarkoitus julkaista tänä vuonna, ja sitten saan viimein laadukasta pelattavaa.
Suurin osa uusista peleistä, joita pelasin tänä vuonna olivat Nintendo Switchille. Suosikkejani olivat Sexy Brutale ja The Legend of Zelda: Breath of the Wild, joista jälkimmäistä en toki pelannut itse, vaan olin katsojana. 3DS peleistä suosikkini oli Story of Seasons: Trio of towns. PC:llä ainut isompi uusi peli oli Life Is Strange: Before the Storm, josta en ole vieläkään pelannut kuin ensimmäisen episodin. Tämä esiosa ei kyllä vedä ollenkaan vertoja alkuperäiselle pelille. 
Koska uusia minua kiinnostavia pelejä julkaistiin niin vähän, niin jouduin pelaamaan uudestaan vanhoja klassikoita, joista eniten peliaikaa saivat World of Warcraft, Fallout 4 ja Baldur's Gate 2: Enhanced Edition.

Elokuvissa käymisen suhteen olin viime vuonna erittäin laiska. Jos nyt oikein muistan, taisin nähdä vuonna 2017 vain kaksi uutuusleffaa, Loganin ja Star Wars: The Last jedin, jotka molemmat olivat hyviä. Minun kyllä piti käydä katsomassa muitakin elokuvia, mutta laiskuudelle ei yksinkertaisesti voi mitään. Vähän jäi harmittamaan se, etten nähnyt IT -leffaa, mutta se julkaistaan jo kohta blu-raynä ja voin korjata virheeni. 

Tykkään lukea kirjoja, mutta yleensä jos minulla on ylimääräistä aikaa käytettävänä, alan mieluummin pelaamaan jotakin videopeliä tai katselemaan sarjoja, kuin lukemaan kirjaa. Tämän takia sain vuonna 2017 luettua vain yhden kirjan kokonaan, ja tuo kirja oli Anna Kaijan Maan mahti, joka on ensimmäinen osa Kristallin lapset -fantasiasarjassa. Tykkäsin kirjasta, ja ehkäpä nyt tänä vuonna saan luettua sarjan toisen osan, Tulen tahdon. Olen myös aloittanut lukemaan toista kirjaa, joululahjaksi saamaani Christopher Dellin kirjoittamaa Noituus, magia ja okkultismi -teosta, joten lukemisen suhteen tämä vuosi näyttää jo nyt valoisammalta kuin viime vuosi. 

Hyvää uutta vuotta 2018, olkoon se täynnä pelejä, kirjoja ja muuta ihanan nörttimäistä!