keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Story of Seasons: Trio of Towns

Olin jo melkein luovuttanut pelaamisen Nintendo 3DS:llä, koska laitteelle ei ollut mitään minua kiinnostavia pelejä. Apuun ryntäsi kuitenkin viljelysimulaattori Story of Seasons: Trio of Towns, tuo klassikoksi muodostuneen Harvest Moon pelisarjan jälkeläinen.

Aluksi minun on pakko myöntää, että en ole koskaan aikaisemmin pelannut Harvest Moon -sarjan pelejä. Minulla on ainoastaan kokemusta Stardew Valleystä, joka kuitenkin on hyvin samanlainen kuin Harvest Moon pelisarja. Ja vaikka pelin nimi ei tällä kertaa ole Harvest Moon, niin Story of Seasons: Trio of Towns on kuitenkin periaatteessa sen aidon ja alkuperäisen Harvest Moon -sarjan uusin peli. Pelisarja on kuitenkin vaihtanut julkaisijaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, eikä uudella julkaisijalla ole oikeuksia Harvest Moon -nimen käyttöön. Alkuperäisen Harvest Moon pelisarjan tekijät ovat olleet mukana tekemässä Story of Seasons: Trio of Towns peliä, joten sarjan fanit varmasti huomaavat, että kyseessä on se aito ja oikea Harvest Moon. 

Story of Seasons: Trio of Townsissa sinä olet valintasi mukaan nuori mies tai nainen, joka on koko elämänsä halunnut asua farmilla. Eräänä päivänä päätät kertoa unelmistasi vanhemmillesi, mutta isäsi ei kertomastasi innostu. Et kuitenkaan suostu luopumaan unelmastasi ja saat kuin saatkin suostuteltua isäsi antamaan sinulle mahdollisuuden farmielämään. Saat luvan muuttaa hylätylle farmille, joka sijaitsee sopivasti setäsi Frankin naapurissa, ja sinun tulee todistaa isällesi, että pystyt huolehtimaan itsestäsi ja farmistasi. Samalla kun yrität saada farmisi kukoistamaan, tutustut kolmen erilaisen kaupungin ihmisiin ja tapoihin.


Pelissä on nimensä mukaisesti kolme erilaista kaupunkia joissa voi vierailla. Pelin alussa avoinna on vain West Town, villi länsi -teemainen entinen  kaivoskaupunki. Kylän maaperä vaikuttaa minusta todella kuivalta, ja ihmettelenkin, miten siellä pystyy viljelemään minkäänlaisia kasveja, mutta hyvin siellä näyttävät kasvit kasvavan. Seuraava kaupunki, mihin pääsee vierailemaan on rantakaupunki Luluko. Tämä kaupunki on selvästi saanut vaikutteita Havaijista, sillä kaupunki sijaitsee meren rannalla ja siellä kasvaa trooppisia kasveja, kuten banaaneja ja kookospähkinöitä. Viimeisenä kolmesta kaupungista pelaajalle paljastuu japanilaistyylinen Tsuyukusa. Täällä asukkaat pukeutuvat kimonoon ja muihin perinteisiin japanilaisiin vaatteisiin ja viljelevät riisiä. 
Kaikki kaupungit näyttävät erilaisilta, mutta niistä kaikista saa samat palvelut. Eri kaupungeissa asuvilla ihmisillä on erilaisia tapoja, ja kauppiaat myyvät erilaisia tuotteita, mutta muuten kaupungit eivät oikeastaan eroa toisistaan.

Koska Story of Seasons: Trio of Towns on pohjimmiltaan viljelysimulaattori, niin siinä täytyy tietysti viljellä erilaisia kasveja. Aluksi viljeltävien kasvien määrä on vähäinen, mutta mitä pidemmälle peliä pelaa ja tutustuu uusiin ihmisiin, niin sitä enemmän avautuu viljeltäviä kasveja. Kasvien siemenet ostetaan kaupungeista kauppiailta ja eri kaupungeissa myydään erilaisia siemeniä. Vuodenajat vaikuttavat siihen, minkä kasvien siemeniä kauppiailla on myynnissä ja myös siihen, mitä kasveja voi istuttaa. Pellot täytyy kastella päivittäin kaksi kertaa, ja jos unohtaa kastelun, niin kasvit eivät tietenkään kasva. Kun rakkaudella kasvatetut kasvit ovat vihdoin kypsiä, ne voi myydä eri kaupunkeihin. Myymällä farmisi tuotteita eri kaupunkeihin ansaitset tietysti rahaa ja lisäksi saat mainetta kaupunkien kanssa. Kun olet tarpeeksi maineikas tietyn kaupungin kanssa, avautuu pelissä uusia asioita.
Ja jos joskus kyllästyt ainaiseen viljelyyn, on pelissä muutakin aktiviteetteja. Voit kalastaa, kokata tai louhia erilaisia mineraaleja. Pelissä on myös mahdollista ystävystyä villieläinten kanssa antamalla niille erilaisia herkkuja, mutta kannattaa varoa, vihainen karhu saattaa puraista! 


Farmilla täytyy tietysti olla erilaisia eläimiä. Aluksi saatavilla ovat lehmä ja kana, mutta myöhemmin voit ostaa farmillesi asustamaan esimerkiksi hevosia, alpakoita ja jopa puhveleita. Ennen kuin voit ostaa uuden eläimen farmillesi, sille täytyy kuitenkin rakentaa talli tai muu asuinpaikka. Tämän jälkeen on aika toivottaa uusi karvainen asukas tervetulleeksi farmille. Eläinten hoito on kuitenkin rankkaa hommaa. Esimerkiksi lehmä on lypsettävä päivittäin ja se pitää harjata, jotta lehmä pysyisi onnellisena ja tuottaisi laadukkaampaa maitoa. Eläimet kannattaa myös päästää päiväksi ulos ja yöksi takaisin sisälle, etteivät ne vilustu.
Tuotantoeläinten lisäksi voit ostaa farmillesi lemmikiksi kissan tai koiran. Aluksi on saatavilla rajoitetusti eri rotuisia kissoja ja koiria, mutta pelin edetessä avautuu uusia rotuja ostettavaksi. Lemmikkien kanssa voi leikkiä, käydä kävelyllä, niitä voi paijata ja kanniskella ympäriinsä. Lemmikeillä on erikoiskykyjä, esimerkiksi jos menee kissan kanssa kävelylle kaupunkiin, se saattaa löytää "aarteita". Tähän mennessä kissani löytämät aarteet ovat olleet yleensä erilaisia kasveja, mutta eiköhän se kulta-aarrekin sieltä vielä joskus löydy.


Työskentely farmilla voi olla joskus hyvin yksinäistä puuhaa. Onneksi kuitenkin kaupungeissa asuu komeita poikamiehiä ja kauniita neitosia, joiden kanssa voi lyödä hynttyyt yhteen ja mennä naimisiin. Naisille on tarjolla viisi miestä, joista valita unelmiensa prinssi. Kaikki miehet ovat hyvin erilaisia, joten valinnasta voi tulla vaikea. Miehille on myös tarjolla viisi neitokaista, joista valita päiväuniensa kohde. Minusta olisi ollut kiva, että aviopuolisokseen olisi voinut valita myös samaa sukupuolta olevan henkilön, koska pelin miehet ovat vähän tylsiä, kun taas naiset ovat todella söpöjä. Nykyäänhän samaa sukupuolta olevien avioliitto on ihan hyväksyttyä monissa peleissä, en tosin tiedä kuinka usein se on mahdollista Nintendon peleissä. Mikään pakkohan pelissä ei ole mennä naimisiin, mutta jos kuitenkin päätät yrittää valloittaa henkilön sydämen, se onnistuu antamalla hänelle lahjoja. Lahjoiksi voi antaa melkein mitä vain, vaikka kananmunia omalta farmiltasi. Lahjojen antamisen suhteen kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä kaikki eivät tykkää kaikista tavaroista. Pelissä on esimerkiksi hahmo, joka ei tykkää yoghurtista, ja hän varmasti suuttuisi, jos hänelle lahjoittaisi lautasellisen yoghurttia. 


Rahaa pelissä on melko helppo ansaita ja minulla ei ole vielä koskaan ollut puutetta rahasta. Pääosa tuloista tulee myymällä farminsa tuotteita, mutta pelissä on muitakin tapoja ansaita rahaa. Yksi hyvä keino saada rahaa on keräily. On hyvin terapeuttista kävellä ympäri maita ja mantuja ja siinä samalla kerätä maasta erilaista tavaraa, kuten oksia, siemeniä, kukkia ja hedelmiä. Sitten vain kotiin päästyäsi laitat keräämäsi tavarat myyntiin ja rahantuloa ei voi estää! Toinen hyvä keino rikastua on tehdä osa-aikaisia töitä kaupunkien asukkaille. Työt ovat yleensä samoja, joita teet omalla farmillasi, eli sadon keräämistä, kasvien kastelua ja eläinten hoitamista. Valittavana on myös töitä, joissa joudut toimittamaan tavaroita henkilöltä toiselle. Työt on tietysti tehtävä kunnolla ja tietyn aikarajan sisällä, tai palkkaa ei makseta. 


Mihin nämä rankalla työllä ansaitut kolikot sitten kannattaa tuhlata? Noh, pelissähän rahaa on helppo ansaita, mutta sitä on myös helppo tuhlata. Järkevintä on tuhlata rahansa kasvien siemeniin ja eläimiin, koska niihin tuhlatut rahat saa sitten myöhemmin takaisin moninkertaisina. Itse kuitenkin tykkään tuhlata rahani vaatteisiin ja taloni päivittämiseen. Kauppiaat myyvät erilaisia vaatteita, minun täytyy vain toimittaa heille materiaalit ja suuri summa rahaa, ja he tekevät minulle tilaamani vaatteet. Vaikka farmilla asunkin, pitäähän minun näyttää nätiltä! Ja koska vaatteeni ovat nätit, niin täytyyhän minun saada kotini ulkonäkö sopimaan asuuni. Minunlaiseni prinsessa ansaitsee kodikseen hienon kartanon, mutta sen valmistamiseen tarvitaan kasoittain rahaa ja mainetta kaupunkien kanssa. 

Story of Seasons: Trio of Towns on mielestäni ihan kelpo viljelysimulaattori. Viljelykasveissa ja tuotantoeläimissä on paljon valinnanvaraa, ja pelissä saa aikansa hyvin kulumaan. Minusta peliä kannattaa pelata niin, että pelaa aina vain vähän kerrallaan, koska muuten pelissä saattaa tylsistyä, sillä peli on kuitenkin melko pitkälti aina sitä samaa päivästä toiseen. Olisinkin kaivannut peliin lisää sattumanvaraisia tapahtumia, sillä niitä oli mielestäni melko vähän. Minua harmitti myös se, että oman hahmonsa ulkonäköä ei pystynyt muokkaamaan kovinkaan paljoa.

Hyvät:
+ Söpöt grafiikat
+ Musiikki
+ Paljon erilaisia eläimiä ja viljeltäviä kasveja
+ Ei väkivaltaa / taistelua

Pahat:
- Hahmon muokkaus rajallinen
- Koko ajan sitä samaa
- Tarinaa ei oikeastaan ole

Arvosana 4 / 5



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Mei tuli taloon!

Ennakkotilasin toukokuussa Mei Nendoroidin Blizzard Gear Storesta. Toimitusajaksi kerrottiin tämän vuoden joulukuu, mutta suureksi yllätyksekseni Nendoroid saapuikin jo marraskuun alussa. Monen kuukauden odotus on ohi ja Mei on vihdoin täällä!


Päätin tilata Mei Nendoroidin ajoissa, koska olin aivan varma, että kaikki muutkin haluavat tämän söpön figuurin, ja se myydään loppuun hetkessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Mei Nendoroidia on vieläkin saatavilla Blizzard Gear Storessa. Hinta on säilynyt samana, eli Mein saa ostettua itselleen 49,99 dollarilla. Nendoroid toimitetaan suomeen USA:sta, ja postikuluiksi tulee noin 20 dollaria. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tilasin tuotteita USA:sta, joten pelkäsin että joudun maksamaan vielä tullimaksutkin, mutta niitä ei tällä kertaa tullut maksettavaksi. Jouduin kuitenkin maksamaan arvonlisäveron, joka oli noin 15 euroa. Mein toimituksen hoiti FedEx, ja paketti saapui kotiovelleni netin lähetysseurannassa ilmoitettuna päivämääränä.
Kuvittelin USA:sta tilaamisen olevan kovinkin vaikeaa ja monimutkaista, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. En kuitenkaan tilaa tuotteita USA:sta kovin mielelläni, koska halpojenkin tuotteiden hinta voi nousta pilviin verojen, toimitusmaksujen ja tullimaksujen vuoksi.



Mei on siis ensimmäinen omistamani Nendoroid, joten kun tilasin sen, minulla ei oikeastaan ollut hajuakaan, millainen Nendoroid olisi. Olin tietysti nähnyt kuvia, mutta muuten olin ihan tietämätön Nendoroideista. Kun sain paketin avattua, olinkin hieman yllättynyt, miten pieni Mei olikaan. Jostain kumman syystä olin kuvitellut, että Mei olisi hieman isompi. En ollut kuitenkaan pettynyt, sillä eihän meidän kaappiimme olisi isompaa figuuria kovinkaan hyvin edes mahtunut.


Lähemmän tarkastelun jälkeen huomasin, että Mein jalkoja ja käsiä pystyi liikuttelemaan erilaisiin asentoihin. En kuitenkaan heti uskaltanut liikutella jalkoja ja käsiä, koska pelkäsin rikkovani Nendoroidin. Tämä huoli on kuitenkin turha, sillä Mei Nendoroid tuntuu olevan vahvaa tekoa, eikä sitä saa rikki ihan helposti. Muutenkin Nendoroid vaikuttaa laadukkaalta ja hyvin tehdyltä. Maalipinta on täydellinen ja Mei näyttää Nendoroidina ihan yhtä söpöltä kuin pelissä.


Mei Nendoroidin mukana tuli yhdet vaihtokasvot ja muutamat vaihtokädet. Minulla oli aluksi hieman vaikeuksia osien paikoilleen saamisessa, mutta pienen harjoittelun jälkeen opin laittamaan osat paikoilleen. Osat pysyvät paikoillaan hyvin, vaikka Mein ase tippuukin kädestä melko helposti. 


Keräiletkö sinä mitään figuureja? 



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Super Mario Odyssey

Nintendo Switch -pelikonsoli julkaistiin ympäri maailmaa keväällä 2017. Julkaisun aikaan Switchille oli saatavilla muutamia pelejä, mutta Nintendon ehkä se suurin ja tunnetuin pelisarja ei ollut näiden pelien joukossa. Nyt tämä suuri vääryys on korjattu, ja Super Mario Odyssey on vihdoin julkaistu. Peliä on kehuttu maasta taivaisiin ja se on jopa julistettu maailman parhaaksi peliksi. Onko Super Mario Odyssey oikeasti niin hyvä peli kuin väitetään?

Super Mario Odyssey alkaa tutusta asetelmasta. Paha Bowser on kaapannut Mariolle rakkaan prinsessa Peachin, ja on päättänyt naida tämän, luultavasti saadakseen prinsessan ja puoli valtakuntaa itselleen. Tällä kertaa Mario ei kuitenkaan joudu pelastamaan prinsessaa yksin, vaan hänellä on apunaan hattu nimeltä Cappy. Apurilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, sillä Bowser on kaapannut hänen siskonsa Tiaran, joka keikkuu nyt avuttomana prinsessa Peachin päässä. Mario ja Cappy päättävät lähteä tyttöjen perään käyttäen löytämäänsä hatunmuotoista ilmalaivaa. Ilmalaiva ei tietenkään liiku mihinkään ilman polttoainetta, joten sankareidemme tehtäväksi tulee kerätä polttoaineeksi käytettäviä kuita samalla kun he matkustavat ympäri maailmaa pulassa olevien neitojen perässä.


Olemme pelanneet mieheni kanssa uusinta Mariota nyt muutamia tunteja. Emme toivottavasti ole vielä lähelläkään pelin loppua, mutta olemme jo ehtineet vierailla monissa erilaisissa maailmoissa. On ollut kylmää aavikkoa, sademetsää ja vilkasta suurkaupunkia. Erilaisissa maailmoissa seikkaileminen on ollut mieluisaa puuhaa, koska maailmat ovat värikkäitä ja niistä löytyy paljon erilaista puuhaa. Oma suosikkini tähänastisista maailmoista on ollut New Donk City. Kun saavuimme ensi kertaa kaupunkiin, oli sää synkkä ja myrskyinen. Kaupungin asukkaat olivat tästä kummallisesta sääilmiöstä huolissaan, joten oli meidän tehtävämme auttaa heitä selvittämään mikä aiheutti sen. Huonosta säästä huolimatta uskaltauduimme kiipeilemään sateen kastelemien pilvenpiirtäjien liukkailla pinnoilla ja löysimme syyllisen tähän myrskyiseen säähän. Annoimme olennolle opetuksen, ja tämän jälkeen sää kaupungissa palautui normaaliksi ja koko kaupunki vaikutti aivan uudelta paikalta. Super Mario Odysseyn yksi hyvistä puolista onkin juuri se, että tappamalla minibossin maailmat saattavat muuttua aivan erilaisiksi ja niihin tulee runsaasti uutta tutkittavaa.



Uusimmassa Mario pelissä on tarkoitus matkustaa maailmoista toiseen ja kerätä ilmalaivan polttoaineeksi maailmoista löytyviä kuita. Tämä ei ehkä kuulosta kovin jännittävältä tai omaperäiseltä, mutta koska peli on niin hyvin tehty, yksinkertaisetkaan asiat eivät tunnu tylsiltä. Kuita on jokaisessa maailmassa monia kymmeniä, ja ne on piilotettu hyvin erilaisiin ja jänniin paikkoihin. Saatat vaikka nähdä kuun viereisen tolpan päällä, mutta sinne ei ehkä pääsekään niin helposti kuin luulet. On siis lähdettävä tutkimaan ympäristöä, ja keksittävä miten saat kuun haltuusi. Kuita saat myös auttamalla paikallisia asukkaita suorittamalla pieniä tehtäviä, kuten esimerkiksi auttamalla lammaspaimenta löytämään kadonneet lampaat ja tuomalla ne takaisen hänen luokseen.



Vanhoista Mario -peleistä poiketen uusimmassa pelissä ei ole lisäelämiä. Pelissä kerätään kolikoita, ja jos Mario kuolee, menettää hän 10 kolikkoa. Kolikoita on kuitenkin runsaasti eri puolella maailmoja, joten pelissä ei tarvitse pelätä kolikoiden loppumista. Kolikoita kannattaa kuitenkin kerätä mahdollisimman paljon, sillä niitä käytetään valuuttana erilaisten asujen ja matkamuistojen ostamiseen. Erilaisiset asut ovat viittauksia aikaisempiin Mario -peleihin ja  niillä saa pieniä peliin vaikuttavia bonuksia, esimerkiksi yhdestä ovesta pääsee sisään vain, jos sinulla on oikea asu päälläsi. Maailmoissa on myös purppuranvärisiä erikoiskolikoita, joilla saa ostettua maakohtaisia asuja ja matkamuistoja.


Marion uusi ystävä Cappy on kätevä apuri. Heittämällä Cappyä Mario pystyy helposti keräämään kolikoita ja esineitä, jotka olisivat muutoin liian kaukana. Cappy pystyy myös vahingoittamaan vihollisia ja leijumaan paikoillaan, jolloin Mario voi hypätä Cappyn päälle ja käyttää tätä hyväkseen päästäkseen vaikeakulkuisiin paikkoihin. Cappyn paras ominaisuus on kuitenkin se, että heittämällä hatun päin vihollista Mario pystyy ottamaan valtaansa kyseisen vihollisen. Kun vihollinen on Marion vallassa, pystyy pelaaja käyttämään vihollisen erikoiskykyjä hyväkseen. Esimerkiksi ottamalla valtaansa T-Rexin, Mario pystyy rikkomaan kiviä, jotka olisivat muutoin liian isoja rikottaviksi. Viholliset eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joita Cappy pystyy valtaamaan. On myös mahdollista hallita Cappyn avulla autoja, vetoketjuja tai vaikkapa kaivonkansia. Näitä esineitä voi sitten käyttää avukseen erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa.

Parasta Super Mario Odyssey -pelissä on mielestäni se, että sitä voi pelata kahdestaan. Olen jo pitkään kaivanut Switchille peliä, mitä voisin pelata mieheni kanssa yhdessä niin, että molemmat pääsevät pelaamaan. Uusimmassa Mariossa kaksinpeli toimii niin, että toinen pelaajista ohjaa Mariota ja toinen Cappyä. Sain valita ensimmäiseksi, kummalla hahmolla haluan pelata. Valinta oli minulle helppo ja päädyin pelaamaan Cappyllä. Minulle ei itse asiassa olisi tullut mieleenikään pelata Mariolla, koska olen oikeasti todella huono pelaamaan tasohyppelyjä. Mieheni taas tuntuu osaavan pelata peliä kuin peliä ilman sen suurempia vaikeuksia. Cappyllä pelaaminen on todella hauskaa ja helppoa, koska vaikka kuinka sekoilen ja lentelen ympäriinsä, en pysty (tietääkseni) tappamaan meitä! Mikä on hyvä, koska olen joskus todella sählä pelaaja. Cappyllä pelaaminen sopiikin erittäin hyvin pelaajille, jotka eivät ole pelanneet paljoa tai eivät ole niitä parhaimpia tasohyppelijöitä. Hyvää on myös se, että jos minua ei huvitakaan pelata, niin pelissä pystyy etenemään ilman minuakin. Voin siis vain löhöillä sohvalla ja ottaa rennosti, kun mies tekee kaiken työn.


Super Mario Odyssey on kehunsa ansainnut. Peli vahvistaa Marion asemaa maailman tunnetuimpana pelihahmona, ja on pakko-ostos kaikille tasohyppelyiden ystäville. En voi muuta kuin suositella tätä peliä. 

Tunnustatko sinä olevasi Super Mario -pelien fanaattinen fani?


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

GameXpo 2017 - Nurkkaan ajettu pelitapahtuma

Kävimme viime viikon lauantaina Helsingin Messukeskuksessa vuosittain järjestettävässä GameXpossa ihmettelemässä pelimaailman tarjontaa. Mistä pidin tapahtumassa ja mitä järjestäjät olisivat voineet mielestäni tehdä eri tavalla, selviää tästä postauksesta.

Hyvät:

Parasta GameXpossa olivat mielestäni myyntipöydät. Paikalla oli muutama yritys myymässä erilaisia peliaiheisia tuotteita, ja myyntipöydät täyttivätkin varmasti suurimman osan GameXpolle varatusta tilasta. Rahaa tapahtumassa olisi saanut palamaan monia satoja euroja, mutta pystyin hillitsemään itseni, enkä tuhlannut rahaa mielettömästi. Kallein ostoksemme taisi olla Myrskyn Sankarit pöytäroolipelin englanninkielinen versio Age of the Tempest, jonka ostimme Puolenkuun Pelien myyntipisteeltä. Ainut asia, mikä tässä ostoksessa harmitti, oli se, että kotiin päästyämme huomasimme, että tämä sama peli on nyt Puolenkuun Pelien verkkokaupassa myynnissä alennettuun hintaan, ja hintaa on puolet vähemmän kuin GameXpossa. Siitä tuli vähän huijattu olo, mutta eiköhän tästä yli päästä. Lisäksi ostin itselleni Princess Peach -mukin ja mieheni osti itselleen Pelaaja -lehden myyntipisteeltä Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia Limited Editionin.

Epic Loot

GameXpossa oli myös paljon kaikenlaista ohjelmaa. Oli erilaisia luentoja, pelikilpailuja ja Cosplayn SM-kilpailut. Käytimme suurimman osan ajasta messualueella vaeltaen, joten emme nähneet kovinkaan montaa ohjelmaa. Yksi ohjelmista, minkä kuitenkin katsoimme alusta loppuun saakka, oli Mike Pohjolan esittely hänen suunnittelemastaan pöytäroolipelistä Myrskyn Sankarit. Pohjola osasi kertoa pelistään tosi hauskasti ja innostavasti, joten heti ohjelman päätyttyä ryntäsimme ostamaan Myrskyn Sankareita. Valitettavasti pelin suomenkielinen versio on loppuunmyyty, joten jouduimme tyytymään englanninkieliseen versioon pelistä. Tämä roolipeli on tarkoitettu lapsille ja aloittelijoille, joten se on juuri täydellinen minulle, koska minähän olen aloittelija roolipelien suhteen.
Ehkä suurin tapahtuma GameXpossa oli ASUS ROG Tournament, jossa suomalaiset Overwatch joukkueet kilpailivat maineesta ja kunniasta. Olimme paikalla, kun semifinaalit olivat alkamassa, mutta koska paikalla oli aivan kamalan paljon porukkaa, päätimme käyttää tämän ovelasti hyödyksemme. Sillä välin, kun suurin osa messukävijöistä katseli Overwatchia, me päätimme käydä syömässä! Tämä oli paras hetki syömiseen, jonot olivat lyhyet, ja pääsimme jopa pöytään istumaan.

Mike Pohjola ja Myrskyn Sankarit
Kuva: Messukeskus

Paikalla oli paljon lapsia ja lapsiperheitä. GameXpossa olikin mielestäni jaossa paljon informaatiota pelaamisesta, joka oli juuri tarkoitettu lasten vanhemmille. Itsehän en lapsista tiedä juuri mitään, vaikka olen itsekin kai joskus ollut lapsi, mutta on mielestäni hyvä, että vanhemmille annetaan tietoa peleistä ja pelaamisesta. Vanhemmat eivät kaikki ehkä itse pelaa, mutta heidän lapsensa pelaavat. Ja jos vanhemmat eivät tiedä peleistä mitään, he ehkä luulevat, että kaikki pelit ovat saatanasta, eivätkä anna lastensa pelata. Pelaaminen on kuitenkin mielestäni hyvä ja opettavainen harrastus. 
GameXpossa jaettiin myös Vuoden pelikasvattaja -palkinto. Palkinnon sai tänä vuonna Suomen pelimuseo. Mielestäni voitto meni aivan oikealle organisaatiolle. Lapsia on varmasti vaikea saada menemään museoon vapaaehtoisesti, mutta pelimuseoon, jossa pelejä saa pelata, he menevät varmasti innoissaan.

Pahat:

Suurin puute GameXpossa oli näytteilleasettajien vähyys. Missä oli Nintendo? Nintendo konsolit ja pelit myyvät kuin häkä, mutta silti Nintendo ei ollut paikalla GameXpossa. Playstation oli siellä, XBOX oli siellä, mutta Nintendoa ei näkynyt. Myönnän olevani Nintedo Fangirl, joten olin hyvin pettynyt, etten päässyt testaamaan Nintendon uutuuspelejä. Muutenkin messualue tuntui tyhjältä ja pieneltä. Suurimman osan Messukeskuksen messualueesta vei GoExpo Winter, ja GameXpo oli piilotettu ihan hallin perälle, omaan pikku nurkkaansa. Oli itse asiassa todella vaikea löytää GameXpon aluetta. Eikö pelifirmoja kiinnosta Suomessa järjestettävät tapahtumat, vai mikä on? Pelaaminen on kuitenkin nykyään tosi suosittua, ja melkein joka päivä mediassa on juttua peleistä ja pelaamisesta.

Toinen asia, mikä minua häiritsi, oli ahtaus. Kyllä, ahtaus. Mikä on tietysti ihmeellistä, koska tilaa olisi kyllä ollut. Puolenkuun Pelien myyntialueen käytävät olivat tosi kapeita, siellä ei kovinkaan hyvin pystynyt katselemaan tuotteita, koska koko ajan oli joku tönimässä tai hengittämässä niskaan, sillä tilaa liikkua ei yksinkertaisesti ollut. Sama ongelma oli Playstation pelialueella. Siellä sitä pelattiin pelejä kuin sillit suolassa. Messualueella oli hirveästi tyhjää tilaa, joten en ymmärrä, miksi myynti- ja pelipisteitä ei voinut sijoittaa halliin vähän väljemmin. 

Kaikesta huolimatta minulla oli kiva päivä GameXpossa. Pääsin kuvaan Mein ja muiden mahtavien cosplayaajien kanssa, kokeilin pelata uusia pelejä Playstationilla ja muutenkin oli kiva katsella ja kuunnella erilaisia ihmisiä. Varmasti menen GameXpoon ensi vuonna, mutta toivottavasti silloin paikalla on enemmän näytteilleasettajia ja varsinkin Nintendo! Seuraava GameXpo järjestetään 2.-4.11.2018 Helsingin Messukeskuksessa.

Mei, Mie, Ivy. Mulla oli tyhmä ilme, joten siksi smudge.

Mitä mieltä sinä olit tämän vuoden GameXposta?



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lokakuun nörteimmät

Kärsin lokakuun alussa pienestä peli-ilon puutteesta, mutta pikkuhiljaa innostuin taas uudestaan pelaamisesta muutaman uuden pelin myötä. Nyt paljastan teille mitkä olivat nuo kaksi uutta peliä, ja mitä muuta kivaa nörttimäistä lokakuussa tapahtui.


Odotetuin uutuus tässä kuussa oli tietysti Super Mario Odyssey. Kävimme ostamassa pelin heti sen julkaisupäivänä, ja onhan sitä jo tullut jonkin aikaa pelattua. Itse en hirveästi tykkää tasohyppelyistä, koska vaikka kuinka sitä hyppynappia painaa, niin Mario ei hyppää. Onnekseni uusimmassa Mario -pelissä on co-op mahdollisuus. Toinen pelaaja on Mario ja toinen on hänen hattunsa. Meillä roolit on jaettu niin, että minä pelaan hatulla ja mieheni Mariolla. Miten meidän peli sujuu, ja onko Super Mario Odyssey niin mahtava kun kaikki sanovat, se selviää myöhemmin pelin omassa postauksessa.

Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi Story of Seasons: Trio of Towns -pelin 3DS:lle. Peli on Harvest Moonien tekijöiden uusin tuotos. Pelissä muutetaan asumaan hylätylle maatilalle, ja kasvatetaan erilaisia kasveja, hoidetaan eläimiä ja tutustutaan uusiin ihmisiin. En ole koskaan pelannut Harvest Moon -pelisarjan pelejä, mutta olen pelannut Stardew Valleytä, ja peli sai minut innostumaan farmaus -aiheisista peleistä. Olen nyt pelannut Story of Seasons: Trio of Towns -peliä muutamia tunteja, ja pidän tästä pelistä tosi paljon. Itse asiassa pidän pelistä niin paljon, että mielestäni se ansaitsee ikioman postauksen. Eli tulette kuulemaan tästä pelistä myöhemmin lisää.

Lokakuussa oli myös Overwatchin halloween tapahtuma, Halloween Terror. Minulla oli tarkoitus pelata Overwatchia yöt ja päivät putkeen koko tapahtuman ajan saadakseni kaikki haluamani skinit, mutta toisin kävi. Laiskuus iski ja taisin pelata Overwatchia vain yhtenä viikonloppuna. Loot boxeista sain vain kaikkea turhaa rojua, ja skinejä hahmoille, joilla en edes pelaa. Onneksi olin säästänyt krediittejä tätä tapahtumaa varten ja sain ostettua Mein Jiangshi-skinin.

Kauhuleffoja on tullut katseltua jonkin verran. Paras leffa, minkä katsoin tässä kuussa oli tietysti Amazonista tilaamani Trick 'r Treat. Olen nähnyt kyseisen leffan televiosta joskus kauan sitten, ja aina joka vuosi halloweenin lähestyessä halusin katsoa leffan, mutta en muistanut sen nimeä. Tarkistin leffan nimen googlesta aina uudestaan ja uudestaan, ja toivoin, että se olisi tullut Netflixiin. En kuitenkaan löytänyt leffaa mistään suoratoistopalvelusta, joten minun oli tilattava se itselleni Sveitsistä saakka. Nyt leffa on tukevasti hyllyssäni ja voin katsoa sen aina, kun halloweenin kaipuu iskee.

Ihmettelin tässä jonkin aikaa sitten, että miksi Nintendo 3DS:lle ei julkaista mitään minua kiinnostavia pelejä. Noh, nyt niitä pelejä tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista. Yksi mielenkiintoinen lähiaikoina julkaistava uutuus on New Style Boutique 3 - Styling Star. Pelissä olet vaatekaupan uusi omistaja, ja tehtävänäsi on pukea vaativia asiakkaita heidän tyylinsä mukaan. Minulla on tämän pelisarjan aikaisempi osa ja pelasin Nintendo eShopista ilmaiseksi ladattavan demon tästä uusimmasta osasta. En ole vieläkään kiinnostunut muodista tai ulkonäöstä, mutta oi että, kun tämä peli on koukuttava. On mielenkiintoista pukea pelihahmot asuihin, joista itse voi vain unelmoida. 

Syyskuussa käydessäni Traconissa pääsin kokeilemaan alkeellista pöytäroolipeliä. Innostuin roolipeleistä niin paljon, että kotiin päästyäni päätin tilata itselleni nopat. Ja koska en löytänyt haluamani värisiä noppia suomalaisista verkkokaupoista, päätin tilata nopat Kiinasta saakka. Noppien saapumisessa kesti melko kauan, mutta viimein sain nopat käsiini. Tilasin kahdet eriväriset nopat, koska en osannut päättää kummat haluan. Ensimmäinen pöytäroolipeli mitä tulen pelaamaan on luultavasti Pathfinder, koska Humble Bundlessa sattui juuri sopivasti olemaan tarjous, jossa maksamalla yhden dollarin sain Pathfinder sääntökirjan ja muuta sälää. 


Eli sellainen lokakuu tällä kertaa. Viikonloppuna onkin sitten GameXpo, toivottavasti siellä on paljon kaikkea kivaa!