keskiviikko 27. syyskuuta 2017

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Muistinsa menettänyt sankarimme herää unestaan luolassa, ja astuu ulos maailmaan, jonka vanha tuttu pahuus Ganon on tuhonnut. Prinsessa Zelda on onnistunut vangitsemaan Ganonin linnaansa, mutta prinsessan voimat ovat lopussa, ja hän tarvitsee apua. Linkin tehtävänä onkin pelastaa prinsessa ja koko maailma, ei sen vähempää. Link voisi heti herättyään juosta Hyrulen linnaan tökkimään Ganonia puunoksalla, mutta se ei ehkä olisi paras vaihtoehto prinsessan ja maailman pelastamisen kannalta. Linkin on siis parempi ensin saada muistinsa takaisin ja pyytää apua Hyrulen eri kansojen sankareilta. Tästä alkaa pitkä ja lumoava seikkailu, jota The Legend of Zelda: Breath of the Wildiksi kutsutaan.



Viimeisin Zelda, mitä olen itse pelannut taisi olla Ocarina Of Time Nintendo 64:lle. Olen kyllä katsellut, kun mieheni on pelannut sitä uudempia Zeldoja, mutta en ole itse uskaltanut pelata niitä. En ole itse edes pelannut tätä uusintakaan Zelda-peliä, mutta olen katsellut sujuvasti vierestä, kun mieheni on seikkaillut ympäri Hyrulen kuningaskuntaa. Tietenkään en istu sohvalla ihan hiljaa, vaan annan miehelleni laadukkaita neuvoja, ja huudan kauhusta jos kuolema koputtelee Linkin olkapäitä, eikä mieheni muista syödä herkullisia itse tehtyjä ruokia pitääkseen Linkin hengissä. Yhteistyömme sujuu kuitenkin hyvin, eikä kumpikaan ole vielä hermostunut, ainakaan kovin pahasti.


Aluksi en ollut kovin innostunut uudesta Zelda-pelistä, koska mielestäni sen grafiikat näyttivät tylsiltä ja kovin haaleilta. Mutta koska edelliset Zeldat olivat olleet niin mahtavia, niin olihan tätä uusintakin pakko kokeilla. Ja onneksi kokeiltiin! Tykkään Breath of the Wildista todella paljon, vaikka en sitä itse pelaakaan. Avoin pelimaailma on aivan ihana. Voit periaatteessa mennä ihan mihin vain haluat, vaikka suoraan viimeiselle bossille. Tietysti jos menet paikkaan, missä viholliset ovat sinua reilusti vahvempia, saat nopeasti turpaasi. Mutta ei hätää! Voit mennä tekemään tehtäviä muualle, ja palata takaisin myöhemmin, kunhan olet kestävämpi ja sinulla on parempia aseita. 


Aseita pelissä on erilaisia. Voit hakata vihollisia miekoilla, nuijilla, kirveillä tai vaikka keihäillä. On myös mahdollista ottaa maasta erilaisia esineitä ja käyttää niitä hyödyksi taisteluissa. Olemme hakanneet pahiksien pyllyjä esimerkiksi kivillä, puunoksilla, airoilla ja kauhoilla. Breath of the Wildin aseet eroavat aikaisempien pelien aseista niin, että ne hajoavat. Aseita voi käyttää jonkin aikaa, kunnes ne hajoat sadoiksi pieniksi paloiksi, eikä niitä pysty enää korjaamaan. Pelissä on kuitenkin muutama "nimellinen" ase, joiden tilalle voit saada uuden, kun se hajoaa. Vaikka aseet hajoavatkin melko nopeasti, se ei kuitenkaan haittaa. Melkein jokaiselta viholliselta tippuu aina uusi ase, joten harvemmin tulee tilannetta, missä pelaajalla ei ole mitään, millä taistella vihollisia vastaan. 



Ehkä tärkein esine, jonka Link omistaa on hänen varjoliitimensä. Pelissä Link pystyy kiipeämään hyvinkin korkealle, jopa aivan pystysuoraa vuorenseinämää. Sateen aikana ei kuitenkaan kannata lähteä kiipeilemään, koska sade kastelee kiipeilypinnan, ja Link liukuu alas liukasta pintaa pitkin. Rajana kiipeämisessä on vain Linkin stamina, jota kuluu kun Link kiipeää, leijuu liitimellä ja juoksee. Jos stamina loppuu esimerkiksi kesken kiipeämisen, Link väsyy ja tipahtaa. Tällaisessä tilanteessa varjoliidin on hyvä apu. Ensin Link tietysti tipahtaa vähän matkaa, mutta kunhan staminaa on palautunut hieman, on hyvä liidellä liitimellä turvallisesti alas. Liitimen avulla on myös hyvä matkustaa pidempiäkin matkoja ja liidintä käytetään avuksi tehtävissä ja luolastoissa.



Pelien luolastot ovat yleensä pitkiä, synkkiä ja täynnä vihollisia. Breath of the Wildissa luolastot ovat kuitenkin virkistävän erilaisia. Suurimmassa osassa luolastoja ei tarvitse taistella ollenkaan, vaan ratkaista erilaisia puzzleja. Minusta tämä on todella tervetullut muutos. Itse en niin välitä taisteluista, mutta puzzlejen ratkaiseminen on hauskaa ja hyvää jumppaa vanhoille aivoilleni. Puzzlet ovat hyvin suunniteltuja, ja ratkomiseen käytetään Linkin erilaisia taitoja, esimerkiksi magnetismia, tai ajan pysäyttämistä. Pelissä on myös muutama luolasto, joissa täytyy taistella, mutta niitä ei mielestäni ole kovinkaan paljoa. 


Zeldassa on pääjuonen lisäksi paljon pieniä sivutehtäviä. Pelin alussa vaikutti siltä, että sivutehtäviä ei olisi kovinkaan paljo, mutta seikkailun edetessä niitä alkoi löytymään. Olemme tähän mennessä esimerkiksi leikkineet hippaa lasten kanssa, löytäneet miehen kadonneet kukot ja kesyttäneet aivan järkyttävän suuren hevosen. Tehtävät ovat olleet hauskoja ja erilaisia. Itse pelaan aika paljon esim. WoWia, missä tehtävät ovat luokkaa mene tuonne ja tapa 10 pahista, joten Zeldan sivutehtävät olivat minulle mukavaa vaihtelua. 
Pieniä sivutehtäviä pelaajalle tarjoavat myös söpöt metsänhenget, Korokit. Korokit ovat piilossa ympäri maailmaa, ja pelaajan tulee löytää heidät saadakseen palkkioksi siemeniä, joilla voi laajentaa asevarastonsa kokoa. Jos matkallasi kohtaat jotakin normaalista poikkeavaa, lähistöllä on varmasti Korok piilossa!



Minun mielipuuhaani Breath of the Wildissa on ehdottomasti kokkaus. Seikkailun aikana kerätään erilaisia materiaaleja, joista sitten kokataan ruokia, jotka parantavat Linkkiä ja antavat hänelle erilaisia buffeja kuten nopeutta ja lisää hyökkäysvoimaa. Reseptejä ruokiin löytyy majatalojen seiniltä, mutta kivointa on vain heittää satunnaisia aineksia pataan ja katsoa, mitä herkkua sieltä syntyykään! Useimmiten kokkaamalla saa aikaan herkullisia ruokia, mutta joskus ruuasta tulee niin kamalaa, että sitä ei pysty edes katselemaan. 



Olemme pelanneet The Legend of  Zelda: Breath of the Wildia jo varmasti monia kymmeniä tunteja, emmekä ole vielä edes (toivottavasti) lähellä pelin loppua. Minulla on ollut erittäin hauskaa Zeldan seurassa, vaikka en edes itse pelaakaan peliä. Uusien alueiden tutkiminen on mielenkiintoista, ja minusta pelissä mukavaa on se, että se keskittyy seikkailuun, eikä niinkään vihollisten hakkaamiseen. Pelissä kyllä saa miekkailla ihan sydämensä kyllyydestä, mutta se ei ole se pääasia. Suosittelenkin pelin pelaamista kaikille, tai jos pelaaminen ei ole mahdollista, katso vaikka youtubesta pelin läpipeluu! Parhaimmillaan se voi olla kuin katsoisi elokuvaa. 

Oletko sinä pelannut tai katsellut Zeldan peluuta? Mitäs tykkäsit?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti