keskiviikko 27. syyskuuta 2017

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Muistinsa menettänyt sankarimme herää unestaan luolassa, ja astuu ulos maailmaan, jonka vanha tuttu pahuus Ganon on tuhonnut. Prinsessa Zelda on onnistunut vangitsemaan Ganonin linnaansa, mutta prinsessan voimat ovat lopussa, ja hän tarvitsee apua. Linkin tehtävänä onkin pelastaa prinsessa ja koko maailma, ei sen vähempää. Link voisi heti herättyään juosta Hyrulen linnaan tökkimään Ganonia puunoksalla, mutta se ei ehkä olisi paras vaihtoehto prinsessan ja maailman pelastamisen kannalta. Linkin on siis parempi ensin saada muistinsa takaisin ja pyytää apua Hyrulen eri kansojen sankareilta. Tästä alkaa pitkä ja lumoava seikkailu, jota The Legend of Zelda: Breath of the Wildiksi kutsutaan.



Viimeisin Zelda, mitä olen itse pelannut taisi olla Ocarina Of Time Nintendo 64:lle. Olen kyllä katsellut, kun mieheni on pelannut sitä uudempia Zeldoja, mutta en ole itse uskaltanut pelata niitä. En ole itse edes pelannut tätä uusintakaan Zelda-peliä, mutta olen katsellut sujuvasti vierestä, kun mieheni on seikkaillut ympäri Hyrulen kuningaskuntaa. Tietenkään en istu sohvalla ihan hiljaa, vaan annan miehelleni laadukkaita neuvoja, ja huudan kauhusta jos kuolema koputtelee Linkin olkapäitä, eikä mieheni muista syödä herkullisia itse tehtyjä ruokia pitääkseen Linkin hengissä. Yhteistyömme sujuu kuitenkin hyvin, eikä kumpikaan ole vielä hermostunut, ainakaan kovin pahasti.


Aluksi en ollut kovin innostunut uudesta Zelda-pelistä, koska mielestäni sen grafiikat näyttivät tylsiltä ja kovin haaleilta. Mutta koska edelliset Zeldat olivat olleet niin mahtavia, niin olihan tätä uusintakin pakko kokeilla. Ja onneksi kokeiltiin! Tykkään Breath of the Wildista todella paljon, vaikka en sitä itse pelaakaan. Avoin pelimaailma on aivan ihana. Voit periaatteessa mennä ihan mihin vain haluat, vaikka suoraan viimeiselle bossille. Tietysti jos menet paikkaan, missä viholliset ovat sinua reilusti vahvempia, saat nopeasti turpaasi. Mutta ei hätää! Voit mennä tekemään tehtäviä muualle, ja palata takaisin myöhemmin, kunhan olet kestävämpi ja sinulla on parempia aseita. 


Aseita pelissä on erilaisia. Voit hakata vihollisia miekoilla, nuijilla, kirveillä tai vaikka keihäillä. On myös mahdollista ottaa maasta erilaisia esineitä ja käyttää niitä hyödyksi taisteluissa. Olemme hakanneet pahiksien pyllyjä esimerkiksi kivillä, puunoksilla, airoilla ja kauhoilla. Breath of the Wildin aseet eroavat aikaisempien pelien aseista niin, että ne hajoavat. Aseita voi käyttää jonkin aikaa, kunnes ne hajoat sadoiksi pieniksi paloiksi, eikä niitä pysty enää korjaamaan. Pelissä on kuitenkin muutama "nimellinen" ase, joiden tilalle voit saada uuden, kun se hajoaa. Vaikka aseet hajoavatkin melko nopeasti, se ei kuitenkaan haittaa. Melkein jokaiselta viholliselta tippuu aina uusi ase, joten harvemmin tulee tilannetta, missä pelaajalla ei ole mitään, millä taistella vihollisia vastaan. 



Ehkä tärkein esine, jonka Link omistaa on hänen varjoliitimensä. Pelissä Link pystyy kiipeämään hyvinkin korkealle, jopa aivan pystysuoraa vuorenseinämää. Sateen aikana ei kuitenkaan kannata lähteä kiipeilemään, koska sade kastelee kiipeilypinnan, ja Link liukuu alas liukasta pintaa pitkin. Rajana kiipeämisessä on vain Linkin stamina, jota kuluu kun Link kiipeää, leijuu liitimellä ja juoksee. Jos stamina loppuu esimerkiksi kesken kiipeämisen, Link väsyy ja tipahtaa. Tällaisessä tilanteessa varjoliidin on hyvä apu. Ensin Link tietysti tipahtaa vähän matkaa, mutta kunhan staminaa on palautunut hieman, on hyvä liidellä liitimellä turvallisesti alas. Liitimen avulla on myös hyvä matkustaa pidempiäkin matkoja ja liidintä käytetään avuksi tehtävissä ja luolastoissa.



Pelien luolastot ovat yleensä pitkiä, synkkiä ja täynnä vihollisia. Breath of the Wildissa luolastot ovat kuitenkin virkistävän erilaisia. Suurimmassa osassa luolastoja ei tarvitse taistella ollenkaan, vaan ratkaista erilaisia puzzleja. Minusta tämä on todella tervetullut muutos. Itse en niin välitä taisteluista, mutta puzzlejen ratkaiseminen on hauskaa ja hyvää jumppaa vanhoille aivoilleni. Puzzlet ovat hyvin suunniteltuja, ja ratkomiseen käytetään Linkin erilaisia taitoja, esimerkiksi magnetismia, tai ajan pysäyttämistä. Pelissä on myös muutama luolasto, joissa täytyy taistella, mutta niitä ei mielestäni ole kovinkaan paljoa. 


Zeldassa on pääjuonen lisäksi paljon pieniä sivutehtäviä. Pelin alussa vaikutti siltä, että sivutehtäviä ei olisi kovinkaan paljo, mutta seikkailun edetessä niitä alkoi löytymään. Olemme tähän mennessä esimerkiksi leikkineet hippaa lasten kanssa, löytäneet miehen kadonneet kukot ja kesyttäneet aivan järkyttävän suuren hevosen. Tehtävät ovat olleet hauskoja ja erilaisia. Itse pelaan aika paljon esim. WoWia, missä tehtävät ovat luokkaa mene tuonne ja tapa 10 pahista, joten Zeldan sivutehtävät olivat minulle mukavaa vaihtelua. 
Pieniä sivutehtäviä pelaajalle tarjoavat myös söpöt metsänhenget, Korokit. Korokit ovat piilossa ympäri maailmaa, ja pelaajan tulee löytää heidät saadakseen palkkioksi siemeniä, joilla voi laajentaa asevarastonsa kokoa. Jos matkallasi kohtaat jotakin normaalista poikkeavaa, lähistöllä on varmasti Korok piilossa!



Minun mielipuuhaani Breath of the Wildissa on ehdottomasti kokkaus. Seikkailun aikana kerätään erilaisia materiaaleja, joista sitten kokataan ruokia, jotka parantavat Linkkiä ja antavat hänelle erilaisia buffeja kuten nopeutta ja lisää hyökkäysvoimaa. Reseptejä ruokiin löytyy majatalojen seiniltä, mutta kivointa on vain heittää satunnaisia aineksia pataan ja katsoa, mitä herkkua sieltä syntyykään! Useimmiten kokkaamalla saa aikaan herkullisia ruokia, mutta joskus ruuasta tulee niin kamalaa, että sitä ei pysty edes katselemaan. 



Olemme pelanneet The Legend of  Zelda: Breath of the Wildia jo varmasti monia kymmeniä tunteja, emmekä ole vielä edes (toivottavasti) lähellä pelin loppua. Minulla on ollut erittäin hauskaa Zeldan seurassa, vaikka en edes itse pelaakaan peliä. Uusien alueiden tutkiminen on mielenkiintoista, ja minusta pelissä mukavaa on se, että se keskittyy seikkailuun, eikä niinkään vihollisten hakkaamiseen. Pelissä kyllä saa miekkailla ihan sydämensä kyllyydestä, mutta se ei ole se pääasia. Suosittelenkin pelin pelaamista kaikille, tai jos pelaaminen ei ole mahdollista, katso vaikka youtubesta pelin läpipeluu! Parhaimmillaan se voi olla kuin katsoisi elokuvaa. 

Oletko sinä pelannut tai katsellut Zeldan peluuta? Mitäs tykkäsit?


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ulkonäöllä on väliä videopeleissäkin

Peleissä itse pelaamisen lisäksi kivointa on mielestäni hahmonluonti. Ehkä se jotenkin muistuttaa minua lapsuuden Barbie-leikeistä, kun saa valita pelihahmolle ulkonäön ja omaa silmää miellyttävät vaatteet. On paljon syvällisempää pelata hahmolla, jonka on itse suunnitellut, kuin jo valmiiksi tehdyllä hahmolla. Ajattelinkin, että voisin tässä nyt esitellä teille muutamien pelihahmojeni ulkonäköä.

The Elder Scrolls V: Skyrim
Olen aloittanut Skyrimin uudelleen alusta jo niin monta kertaa, että olen seonnut laskuista. Tässä on kuitenkin tämänhetkinen hahmoni. Ennen tein hahmoni aina niin, että heillä ei ollut mitään virheitä kasvoissa, vaan he näyttivät täydellisiltä. Nyt olen kuitenkin oppinut laittamaan hahmojeni kasvoihin pieniä virheitä, kuten arpia. Arpien paikat on kuitenkin aina harkittuja, ja niiden pitää näyttää hyvältä.


The Sims 4
Seuraavaksi tapaamme Sims 4 hahmoni, Elizan. Koska Simsissä hahmo on pääosassa ja sitä saa muokattua hyvin, tein Elizasta omasta mielestäni täydellisen. Hänellä on pitkät tuuheat hiukset ja hänen ruumiinrakenteensa on juuri sellainen, kuin toivoisin itselläni olevan! Valitettavasti oman vartalon muokkaaminen ei ole oikeasssa elämässä yhtä helppoa kuin peleissä.


Stardew Valley
Farmilla työskentely on rankkaa, ja siellä ei ulkonäöllä ole niin väliä. Sain kuitenkin omasta mielestäni tehtyä Stardew Valley hahmostani riittävän söpön. Punaiset hiukset hahmoilla on aina hyvät ja rakastan saparoita. Kyllä tuon näköisenä on mukava pitää huolta lehmistä ja kanoista.


World of Warcraft
Wowissa minulla on aivan kamala määrä erilaisia hahmoja. Tässä kuvassa on kuitenkin rakas night elf rogueni, jolla pelaan kaikista eniten. Vaikka wowissa hahmoa ei pysty muokkaamaan kovinkaan paljoa, vastaani ei ole kuitenkaan tullut toista täysin samannäköistä hahmoa. Parasta tässä roguessa on saparot, hohtavat silmät ja goottimainen kasvomaalaus. Ja tietysti söpöt, pitkät korvat.


The Elder Scrolls Online
Tässä on Mina, minun Breton nightbladeni The Elder Scrolls Onlinessa. Tein tästä hahmosta taas ihan liian nätin, hänellä ei ole edes arpia kasvoissa. ESO on kuitenkin siitä kiva peli, että siinä hahmoaan pystyy muokkaamaan todella paljon, ehkä vähän liikaakin. En jaksanut muokata hahmoa kovinkaan paljoa, joten hän näyttää melkein samalta, kuin muutkin Bretonit.

Fallout 4
Uusimmassa Falloutissa hahmoaan pystyy muokkaamaan vaikka minkälaiseksi hirviöksi. Itse tein hahmostani kuitenkin ihan ihmisen näköisen, vaikka nyt kun katson tuota kuvaa, en ole tyytyväinen hahmoni ulkonäköön. Hän näyttää ihan siltä, että hän olisi vetänyt ihan liikaa Mentatseja ja muita huumeita, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Ehkä tuo mekko vähän lisää sitä mielikuvaa. Olen kuitenkin aloittanut Falloutin uudelleen alusta jo niin monta kertaa, että en jaksa enää tehdä uutta hahmoa. Onneksi noita kasvoja ei tarvitse katsella pelin aikana paljoa.


Secret World Legends
En ole pelannut Secret World Legendiä kovinkaan paljoa, mutta vanha hahmoni oli vielä tallessa. En pidä tämän hahmon ulkonäöstä. Tämän pelin hahmonluonti on mielestäni todella huono, hahmosta ei saa mitenkään tehtyä nätin näköistä. Vartalo on ihan hyvä, mutta kasvot ovat kuin variksenpelättimellä!



Animal Crossing: New Leaf
Varokaa, yliannostus söpöyttä! Saanen esitellä, Piparilan pormestari! Pinkit hiukset, pinkki mekko ja pinkit kengät, niistä tuntee hyvän pormestarin. Joku nero saattaisikin tästä hahmosta päätellä, mikä onkaan lempivärini. Animal Crossingissa hahmo luodaan vastaamalla erilaisiin kysymyksiin, joten hahmon ulkonäköä ei oikeastaan voi päättää itse. Saatoin hieman huijata hahmoa luodessani, ja katsoin internetistä, mitä kysymyksiin pitää vastata saadakseni oikeanlaisen ulkonäön hahmolleni.


Minulle on hyvin tärkeää, miltä hahmoni peleissä näyttää. Oikeassa elämässä en ole näin pinnallinen, mutta peleissä jostain syystä olen. Pari kertaa olen luonut hahmon ja alkanut pelaamaan, mutta olen pian huomannut, että hahmon ulkonäkö ei miellyttänyt minua, ja jouduin tekemään uuden hahmon ja aloittamaan pelin alusta.

Onko sinulle pelihahmosi ulkonäkö tärkeä, ja millä perusteilla luot hahmosi ulkonäön?



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Cosplayn taikaa Tampereen Traconissa

Viime viikonloppuna tuli käytyä elämäni ensimmäisessä conissa, Traconissa Tampereella. En ollut koskaan aikaisemmin uskaltanut mennä mihinkään coniin, koska luulin olevani liian vanha sellaisiin tapahtumiin. Ajattelin, että suurin osa conikävijöistä olisi paljastaviin asuihin pukeutuneita teini-ikäisiä, ja että tuntisin itseni vanhaksi mummoksi siellä heidän seurassaan. Yllätyin, kun huomasin, että Traconissa oli kaikenikäisiä kävijöitä. Oli siellä teinejä joo, mutta näin myös aikuisia ja yksi äiti-tytär-duo oli jopa pukeutunut yhteensopiviin cosplay asuihin! Tytär oli pukeutunut Kikiksi, Kikin lähettipalvelu -animesta, ja hänen äitinsä oli Kikin kissa. Suurinta osaa hahmoista en edes tunnistanut, sillä animen katsominen on jäänyt viime aikoina vähälle, ja videopeleistä pelaan vain muutamia suuren yleisön tuntemia pelejä. Eniten videopeliaiheisia cosseja oli mielestäni Overwatchista, näin ainakin pari Mercyä ja D.Vaa, ja jopa yhden Mein! Itse en ollut pukeutunut mihinkään cosplay asuun, koska ompeleminen ja askarteleminen ei ehkä ole vahvinta osaamistani. 

Kunniavieras Chris Huelsbeck


















Ennen kuin saavuimme Tampereelle, minulla oli selkeä aikataulutettu lista asioista, mitä halusin tehdä ja nähdä Traconissa. Noh, asiat eivät tietenkään menneet ihan suunnitelmien mukaan. Olisin halunnut nähdä ohjelman, jonka aiheena oli saako aikuinen fanittaa. Ohjelma alkoi yhdeltä, mutta vaikka kuinka kiirehdimme, ehdimme sisään Tampere-taloon vasta lähempänä kahta. Joten nyt en ikinä saa tietää, saako aikuinen fanittaa. Minun oli myös tarkoitus käydä taidekujalla ostamassa Afenin kirjoittama kirja "Tulen tahto" omistuskirjoituksella, mutta koska aikataulumme meni ihan sekaisin, ja vietimme liian kauan aikaa vaeltaen ympäriinsä, ehdimme taidekujalle vasta vähän ennen sen sulkeutumista. Suurin osa tavaroista oli jo myyty ja myyjät olivat lähteneet nauttimaan Traconin tarjonnasta.


Traconin ohjelmatarjonta ei ehkä aivan ollut minun makuuni. Siellä oli muutama minua kiinnostava ohjelma, mutta jostain syystä ne oli melkein kaikki peruttu! Päädyimme sitten katsomaan mieheni fanittamaa kunniavierasta, Chris Huelsbeckia. Itselläni ei ollut hajuakaan, kuka kyseinen tyyppi oli, mutta mieheni ihailee häntä, ja on rahoittanut kaikki hänen albuminsa paitsi uusimman, koska hän ei ehtinyt. Huelsbeck puhui vähän yli tunnin, ja hänen juttujaan ja musiikkiaan oli ihan mielenkiintoista kuunnella, vaikka en ennestään ollut tutustunut häneen tai hänen tuotantoonsa. 
Erittäin simppeli pöytäroolipeli
Minulle Traconin ohjelmien kohokohta oli peliä pyynnöstä. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan pöytäroolipelin pelaamista. Roolipelit oli järjestetty niin, että ne kestivät noin 30-45 minuuttia, ja olivat erittäin aloittelijaystävällisiä. Ensiksi minua jännitti kamalasti osallistua roolipeliin, mutta uskaltauduin onneksi mukaan pelaamaan. Meitä oli neljä henkilöä pelaamassa ja gamemaster vei meidät seikkailulle pimeään luolaan, jossa kohtasimme erilaisia haasteita ja hirviöitä, ja löysimme luolan perältä jopa aarteen! Ryhmämme säilyi koko seikkailun ajan hengissä, mitä nyt osa otti vähän damagea. Innostuin roolipeleistä niin, että kotiin päästyäni tilasit omat nopat, ja nyt vain etsitään Kotkan seudulta sopivaa pöytäroolipeliporukkaa.


Elämäni ensimmäinen con oli melkoinen kokemus. En ole aivan varma, haluanko mennä ensi vuonna uudestaan Tampereelle Traconiin. En hirveästi viihdy paikoissa, missä on paljon porukkaa, ja Traconissahan oli aivan hurjasti ihmisiä. Toisaalta, ensi vuoden conin teemana on "KAUHU" ja minähän rakastan kauhua! Onneksi minulla on vuosi aikaa miettiä coniin menoa, ja mahdollista cosplay asua.


Tässä muutamia neuvoja minulle ja muille aloittelijoille seuraavaa conia varten (perustuu tositapahtumiin):

1. Conissa on paljon porukkaa, joten siellä on hyvin kuuma. Älä laita villatakkia päälle. 
2. Hurjan ihmismäärän vuoksi tulet kohtaamaan paljon jonottamista. Varaa paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ja kysy ihmisiltä, mihin he jonottavat, ettet mene väärään jonoon.
3. Ota mukaan käteistä, koska kaikissa paikoissa ei ole korttimaksumahdollisuutta. Joskus myös lähin pankkiautomaatti voi olla epäkunnossa.
4. Laita hyvät kengät jalkaan, conissa tulee käveltyä paljon. Ole myös varovainen rappusissa, ettet kaadu ja satuta itseäsi.
5. Jos näet kauniin cosplay asun, uskalla kysyä henkilöltä, saatko ottaa hänestä kuvan. Muuten jäät ilman kuvia mahtavista asuista. 

Olikos sulla kivaa Traconissa ja mihin coniin suuntaat seuraavaksi?

Mihin nää kaikki jonottaa?!
Pelihuone



maanantai 4. syyskuuta 2017

Life is Strange: Before the Storm - Episode 1

Life is Strange: Before the Stormissa palaamme Oregoniin, Arcadia Bayn kuviteltuun kaupunkiin. Siellä tapaamme ensimmäisestä pelistä tutun Chloe Pricen. Chloe on tällä kertaa vasta 16-vuotias, mutta käytökseltään hän on jo aivan yhtä angstinen, kuin Life is Strangessa.
Peli alkaa siitä, kun Chloe osallistuu keskellä yötä järjestettävään konserttiin vanhassa myllyssä, kaukana sivistyksestä. Tämä ei varmasti tule yllätyksenä kenellekkään, mutta konsertissa Chloe joutuu terävän kielensä ansiosta ongelmiin. Onneksi Rachel Amber osuu yllättäen paikalle ja Chloe selviää tilanteesta säikähdyksellä. Tästä tapahtumasta alkaa kahden ahdistuneen, nuoren naisen ystävyys.


Pelillisesti Life is Strange: Before the Stormissa on vähemmän pelattavaa, kuin alkuperäisessä pelissä. Pelin aikana vietin suurimman osan ajastani seuraamalla tarinaa, ja kävelemällä paikasta A paikkaan B. Pelin kulkuun vaikuttavia valintoja oli mielestäni todella vähän, ja uutta Backtalk -toimintoa pystyi käyttämään vain muutamassa kohtaa. Muutenkin Chloen käyttämä Backtalk oli mielestäni vähän "meh" verrattuna ensimmäisen pelin ajan taaksepäin kelaamiseen. Toisaalta niissä kohdissa, missä Backtalkia pystyi käyttämään, en aina uskaltanut käyttää sitä, koska pelkäsin joutuvani pahaan pulaan. En tykkää olla kusipää peleissä.


Chloe Price. En siis tykännyt hänestä ensimmäisessä pelissä, enkä valitettavasti tykännyt hänestä tässäkään. Chloe on ihan kauhea teini, täynnä ahdistuneisuutta ja vihaa. Hän ihmettelee, miksi ihmiset eivät pidä hänestä, eikä hänellä ole ystäviä, mutta ehkä se syy siihen on juuri hänen paskamainen luonteensa! Yritin oikeasti tykätä Chloesta, ja muutamassa kohdassa hän vaikuttikin melkein inhimilliseltä, mutta äh, hän palasi aina siihen angstailuun.


Rachel Amber. Kaikki alkuperäisen pelin pelanneet tietävät, mitä hänelle tulee tapahtumaan. Joskus mietin, että olisiko ollut mukavempi pelata tätä peliä, jos en olisi tiennyt Rachelin kohtalosta. Luultavasti peli olisi silloin ollut jännempi. Nyt kun tietää mihin tämä kaikki lopulta johtaa, en oikein uskalla tykästyä Racheliin. Toisaalta, vaikka Rachel esittääkin ihmisille olevansa hyvä ja järkevä tyttö, hän on oikeasti hyvin samanlainen, kuin Chloe. Eli vihainen teini. Tuskin siis pitäisin tästäkään hahmosta kovin paljoa.


Kaikesta huolimatta tykkäsin pelistä paljon. Oli mahtavaa palata takaisin niihin samoihin maisemiin, missä tuli silloin joskus vietettyä  jännittäviä hetkiä Maxin seurassa. Before the Stormissa tapasin monia vanhoja tuttuja, esimerkiksi Victorian, Joycen ja Davidin. Aivan kuin olisin palannut takaisin kotiin monien vuosien poissaolon jälkeen. Arcadia Bay on se sama pikku kaupunki, mikä se oli ensimmäisessä pelissäkin.
Before the Stormin ensimmäinen episodi ei ehkä vielä yltänyt aivan Life is Strangen tasolle, mutta ensimmäisen episodin loppu antoi lupauksen siitä, että seuraavassa episodissa alkaa tapahtumaan odottamattomia asioita ja pelin teema muuttuu teinidraamasta yliluonnolliseen trilleriin.


Hyvät:
+ Musiikki
+ Maisemat
+ Tutut hahmot
+ Tarina
+ Nostalgia (Life is Strange <3)

Pahat:
- Chloe
- Ei paljoa pelattavaa
- Teiniangsti
- Olisi voinut olla pidempi

Arvosana 4/5
Mitäs mieltä sinä olit tästä pelistä? Chloe kyllä / ei ?

P.S. Kehittäjän Steam -postauksen mukaan seuraava episodi "Brave New World" julkaistaan 8-10 viikkoa ensimmäisen episodin julkaisun jälkeen.