maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pelejä tytöille - EI POJILLE!

Seikkailemalla internetin ihmemaassa voi löytää mielenkiintoisia ja ehkä hieman erikoisia asioita. Tämänkertaisen tutkimusmatkani aiheena olivat selaimessa pelattavat pelit, jotka ovat suunnattu erityisesti tytöille. Ja niitähän löytyi todella paljon. Osa peleistä on mukavia pikkupelejä, kun osa taas aiheutti minulle WTF-tunteen. Kerronkin nyt näiden pelien avulla pienen tarinan, jonka pääosassa on kuvitteellinen tyttö nimeltään Sandra.

Geek Girl Game
On maanantaiaamu ja Sandra on juuri herännyt. Hänellä on tänään tiedossa erityinen päivä, koska hänen uusi poikaystävänsä Viljo on tulossa hänen luokseen illalliselle. Parasta alkaa siis jo valmistella iltaa varten pukeutumalla kauniisiin vaatteisiin.
Löysin netistä todella paljon erilaisia pukeutumispelejä, mutta valitsin tähän tämän anime aiheisen pelin. Tässä pelissä on tarkoituksena pukea tytölle vaatteet ja muutenkin muokata hänen ulkonäköään, esimerkiksi valitsemalla hiustyyli ja väri. Pukeutumispelit olivat mielestäni ihan kivoja, ja ne olivat sieltä normaalimmasta päästä tytöille tarkoitetuista peleistä.



Anna Nose Check-Up
Sandra on hyvin tarkka ulkonäöstään. Hän haluaa aina näyttää hyvältä, ja pienetkin yksityiskohdat merkitsevät hänelle hyvin paljon, joten myös nenän on oltava kunnossa treffejä varten. Olisi hyvin noloa, jos kesken romanttisen illallisen nenästä sojottaisi rumia karvoja tai valuisi räkää.
Nenänpuhdistuspeli. Kyllä. En nyt ole ihan varma, miksi kukaan tyttö, tai edes poika, haluaisi pelata peliä, missä puhdistetaan nenä! Mutta tässä sellainen peli nyt on. No, ehkä pelistä oppii, miten pitää huolta omasta nenästään.



Clean Up My Fridge
Voi, kun Sandra näyttää nyt kauniilta, Viljo osaa varmasti arvostaa kaikkea sitä työtä, minkä Sandra on tehnyt ulkonäkönsä vuoksi. Viljon saapumiseen on kuitenkin vain pari tuntia ja Sandralla alkaa tulla jo kiire. Ruokaa pitäisi alkaa jo valmistamaan, mutta hyhhyi, jääkaappi on aivan törkyinen. Sandralla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin pikaisesti siivota jääkaappi.
Siivouspelejäkin löysin paljon, koska tytöthän tykkää siivoamisesta. Vaikka pelin aihe onkin vähän tylsä, tässä pelissä oli itse asiassa ehkä eniten pelattavaa, kun vertaa tätä muihin tyttöjen peleihin. Jääkaapinsiivouspeli oli eräänlainen Hidden Object puzzle peli, missä jääkaapista piti poistaa roskat ja laittaa purkit oikeille paikoilleen. Ja en nyt tiedä, oliko vika minussa vai pelissä, mutta en päässyt tätä peliä läpi!



NY Style Pepperoni Pizza
Viljo on täällä minä hetkenä tahansa! Sandran on siis aika alkaa valmistamaan herkullista illallista. Hänellä oli mielessään monia maistuvia vaihtoehtoja, mitä hän olisi voinut tarjota Viljolle, mutta Sandra päätyi kuitenkin kokkaamaan pizzaa, koska se oli helppoa ja nopeaa.
Aivan kuten siivouspelejä, niin kokkauspelejäkin oli todella paljon. Naisen paikkahan on keittiössä, joten on hyvä jo pienestä tytöstä alkaen tottua siihen ja opetella kokkaamaan erilaisia ruokalajeja. Oli valittavana pelejä, joissa kokattiin tacoja, paistettua kanaa, kakkuja ja hampurilaisia. Kaikki maailman keittiöt olivat edustettuina. Suurimmassa osaa kokkauspeleistä ensin pilkottiin ruokaan tulevat ainekset ja sitten ne vain heitettiin kattilaan ja ruoka oli valmista!



Princess School Kissing game
Illallisen jälkeen rakastunut pariskunta päätti lähteä pienelle kävelylle läheisen yliopiston ympärillä sijaitsevaan puistoon. Tunnelma oli romanttinen ja pariskunta kuiskutteli romanttisia lauseita toistensa korviin. He saapuivat puiston ainoan penkin luo, ja halusivat istuutua siihen pussailemaan, mutta valitettavasti penkki oli varattu. Penkillä istui Viljon entinen tyttöystävä Riitta, joka katseli onnellista pariskuntaa vihaisesti. Voi ei, missä he nyt viettäisivät kahdenkeskeistä suuteluaikaa?! He eivät enää jaksaneet etsiä sopivaa paikkaa, vaan päättivät jäädä siihen pussailemaan ja toivoivat, että Riitta ei huomaisi. Voi kunpa tämä ilta ei loppuisi koskaan, toivoi Sandra.
Jee, pussailua! Melkein kaikissa pussailupeleissä mitä löysin, oli sama idea. Niissä piti pussailla pojan kanssa niin, ettei vieressä oleva henkilö huomannut pusuja. Jos joku huomasi pariskunnan pussaavan, se oli game over!



Ariel Pregnant Emergency
Tuosta taianomaisesta illasta on nyt kulunut melkein yhdeksän kuukautta. Sandra ja Viljo ovat muuttaneet yhteiseen kotiin ja Sandra odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta. Valitettavasti eräänä iltana, kun Sandra oli maalaamassa lastenhuonetta, hänellä kävi pieni onnettomuus ja hän joutui sairaalaan. Onneksi sairaalan henkilökunta oli osaavaa ja Sandra parantui vammoistaan parissa päivässä. 
Siis mitä ihmettä pienelle merenneidolle on tapahtunut tässä pelissä? Ensinnäkin, hän on raskaana! Eihän Ariel voi olla raskaana, hänhän on Disneyn prinsessa ja itsekin vielä lapsi. Toiseksi hän on mustelmilla ja pitkin hänen vartaloaan on joitakin ihmeellisiä pinkkejä juttuja, mistä en oikein erota mitä ne ovat. Tämä peli aiheutti minussa ehkä sen suurimman WTF-tunteen. Pelin tarkoituksena on putsata Ariel ja parantaa hänen haavansa ja mustelmansa.



Elsa's Zombie Baby Game
Vihdoin Sandran ja Viljon vauva on syntynyt! Tiistai aamuna kello 5 Sandra synnytti komean poikalapsen. Lääkärit kuitenkin huomasivat, että vaikka poika olikin muuten täysin terve, hänen ulkonäössä oli pieniä kauneusvirheitä, jotka oli parempi korjata heti! Leikkauksen jälkeen pienet virheet olivat poissa ja lapsi oli täydellisen näköinen, aivan kuten hänen vanhempansa!
Mitä tähän nyt voi sanoa. Disneyn prinsessa Elsa saa lapsen, mutta paha haltijatar muuttaa lapsen kamalaksi zombieksi, ja pelaajan on putsattava lapsi, parannettava hänen ihonsa ja poistettava ylimääräisiä raajoja ja päähän kasvanut sarvi. Tästä tytöt siis tykkäävät.



Näitä ihmeellisiä tyttöjen pelejä olisi ollut vielä paljon lisää. Sivustoilla oli varmasti satoja, ellei tuhansia, tytöille tarkoitettuja pelejä. Suuressa osassa peleistä päätähtenä oli käytetty Disneyn prinsessoja, varmasti siksi, että pienet tytöt tykkäävät heistä ja haluavat pelata pelejä joissa on heidän suosikki prinsessansa. En kyllä usko, että Disneyltä on kysytty lupaa näihin peleihin.
Nämä pelien aiheet pistivät minut miettimään, että olinkohan jotenkin erilainen lapsi, kun en unelmoinut siivoamisesta, kokkaamisesta ja zombie-lasten synnyttämisestä. No, siitä nyt on aikaa kun olin lapsi, ehkä tytöt nykyään tykkäävät tällaisista asioista.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Netflix Original Anime: Castlevania

Netflix on tuonut anime-sarjat kaikkien saataville. Jos ennen halusi katsoa animea laillisesti, joutui sarjat katsomaan käyttäen Crunchyroll-palvelua, tai ostamaan sarjat ja elokuvat DVD:nä tai Blue-Ray:nä. Vaikka Netflix on ottanut animet mukaan palveluunsa, niin Suomen Netflixissä on vain vähän päälle 10 erilaista animea, ja tämä on murto-osa verrattuna amerikkalaisen Netflixin tarjontaan. Kun katselen amerikkalaisen Netflixin animetarjontaa, tulee melkein itku. Olisipa meillä Suomessa kaikki nämä samat animet nähtävillä!
Olen jo pitkään kaivannut katsottavaksi jotakin vähän synkempää ja aikuismaisempaa animea, ja rukouksiini vastattiin Netflixin toimesta. He julkaisivat Castlevania-animen ja tämä sarja tuli jopa Suomeen asti! Olihan se siis pakko katsoa.


Castlevania perustuu klassiseen videopelisarjaan. Itse en ole yhtään pelisarjan peliä pelannut, mutta animen halusin silti nähdä. Mielestäni tämän animen katsominen ei vaadi pelien pelaamista. Varmasti he, jotka ovat pelejä pelanneet, löytävät sarjasta uusia ulottuvuuksia, mutta ihan selkeä sarja oli pelejä pelaamattomallekin ihmiselle. Sarjan juoni pakattuna yhteen lauseeseen: Dracula (joka näyttää mielestäni ihan muumien taikurilta) on hyvin, hyvin vihainen ja uhkaa tuhota koko maailman, ja asialle on tehtävä jotakin.
Sarjan ensimmäisellä kaudella oli vain neljä noin 25 minuutin pituista jaksoa, ja kaikki jaksot tulikin katsottua kerralla putkeen. Mielestäni sarjan ensimmäinen kausi tuntui enemmänkin eräänlaiselta esiosalta, jossa esiteltiin sarjan hahmot ja juoni. Kausi oli niin lyhyt, ettei siinä ehtinyt paljoa tapahtumaan, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä, että se sai minut odottamaan lisää jaksoja. Netflix onkin luvannut jatkaa sarjaa toisella kaudella, jossa tulee olemaan kahdeksan jaksoa.


Sarjan piirrostyyli oli mielestäni melko länsimaalainen. Castlevaniaa voikin siis suositella myös ihmisille, joita perinteinen animemainen piirrostyyli suurine silmineen häiritsee. Itse olen tottunut katsomaan sarjoja, joissa käytetään juuri sitä perinteistä piirrostyyliä, joten Castlevanian tyyli ei ehkä miellyttänyt silmiäni, mutta ei se mitään ongelmiakaan aiheuttanut.
Castlevaniassa oli paljon väkivaltaa, muutamassa kohdassa veri roiskusi ja suolet lentelivät, joten sarja ei ehkä sovi kaikille. Myös kielenkäyttö sarjassa oli karkeaa. Netflixin luokittelun mukaan sarja onkin suunnattu aikuisille, eikä sitä oikeastaan voi suositella kovinkaan nuorille katsojille.


Itse tykkäsin sarjasta. Ei Castlevania ehkä ole parhaimpia anime-sarjoja, mitä olen koskaan nähnyt, mutta oli se ihan viihdyttävä. Uskon, että toisen kauden myötä sarjassa alkaa tapahtumaan enemmän ja meno muuttuu jännittävämmäksi.
Eniten minua sarjassa ehkä häiritsi se, että se oli puhuttu englanniksi. Mielestäni kun animea katsotaan, niin sen täytyy olla puhuttu japaniksi. Jos hahmot olisivat puhuneet japania, sarja olisi ollut varmasti ainakin kaksi kertaa parempi. No, ainakaan sarja ei ollut puhuttu suomeksi, koska se vasta olisikin ollut kamalaa kuunneltavaa.


Onko kukaan muu katsonut Castlevaniaa, mitä mieltä olit?
Osaisiko kukaan suositella minulle synkkää ja pelottavaa, vähän uudempaa animea? 








keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Lapsuuteni videopelit 90-luvulla osa 2

On taas aika palata takaisin 90-luvun pelien pariin. Näistä peleistä on kiva kirjoittaa ja näitä on kiva muistella, mutta pelien pelaamisesta on niin kauan, etten enää muista kunnolla kaikkia yksityiskohtia. On kuitenkin kiva huomata, että moni näistä peleistä on pelattavissa vieläkin jollakin tapaa, osan voi ostaa ja osa on pelattavissa selaimella. Mutta nyt itse asiaan, tässä loput viisi peliä, joita pelasin lapsuudessani 90-luvulla!

Hugo
Hugo-peikko on varmasti kaikille tuttu. Tämä peli oli yksi niistä minun ehdottomista suosikeista meidän PC:llä. Katselin Hugo-peliä tv:stä ja muistan aina, miten juontaja Taru Valkeapää muistutti ihmisiä varmistamaan, että heillä on puhelin, missä on näppäimet! Peliähän ei voinut pelata sillä vanhanaikaisella puhelimella, missä oli se pyöritettävä numerovalitsin. Ikinä en kuitenkaan uskaltautunut soittamaan Hugo-pelin tv-lähetykseen pelatakseni peliä puhelimella. Pelasiko kukaan teistä Hugoa tv:ssä, tai tunnetteko ketään, joka teki niin?
Hugo oli yksi niistä harvoista peleistä, jotka sain kotona pelattua loppuun ilman sen suurempi teknisiä vaikeuksia. Muistan, että pelin PC-versiossa oli ainakin tuo rautatie- ja vuorihyppelytaso, mutta en nyt saa mieleeni, mitä muita siinä oli. Ehkä siinä oli se lentokonetaso? Minulla oli kuitenkin todella hauskaa Hugon seurassa, eikä peli ollut liian vaikeakaan ja sain peikon perheen pelastettu pahalta noidalta useammankin kerran.


Lylat Wars (Star Fox 64)
Star Fox 64 julkaistiin vuonna 1997 Euroopassa nimellä Lylat Wars, koska Nintendon mielestä Star Fox kuulosti liian samanlaiselta saksalaisen yrityksen "StarVox" nimen kanssa. Peli on avaruuteen sijoittuva räiskintä, jossa lennetään avaruusaluksella, ja yritetään pelastaa maailma ilkeältä pahikselta. Tämä peli eroaa muista lapsuuteni peleistä, koska tämä oli aika toimintapainotteinen. Nykyään en ehkä voisi kuvitella pelaavani tälläista peliä, mutta lapsena tykkäsin pelistä ja sain pelin pelattua loppuun saakka. Erikoista pelissä oli myös se, että se käytti hyväkseen Nintendo 64:sen Rumble Pak:ia. Oli todella jännittävää pelata peliä, koska ohjain tärisi aina kun pelissä tapahtui tiettyjä asioita. En ollut koskaan kokenut mitään sen kaltaista ja olin todella innoissani tästä toiminnosta.


Rodent's Revenge
Tämä oli taas yksi niistä pienistä peleistä, joita pelasin tietokoneellamme. Tein hieman tutkimusta, ja sain selville, että nämä pikkupelit kuuluivat Microsoft Entertainment Pack-sarjaan. Meillä taisi olla noista sarjoista osat 2 ja 3, ja kun tutkin niitä tarkemmin, niin sieltähän löytyy monia minulle tuttuja pelejä. Rodent's Revenge pelissä pelaaja oli hiiri, jonka tehtävänä oli saada kissat loukkuun työntelemällä palasia ympäriinsä. Kun kissa oli saatu loukkoon, se muuttui juustoksi ja syömällä juuston hiirulainen sai lisäpisteitä. Pelin alkutasot ovat helppoja, mutta mitä pidemmälle pelissä pääsi, sitä vaikeammaksi se muuttui. En tainnut koskaan päästä pelissä kovinkaan pitkälle, mutta pelasin peliä kuitenkin ihan mielelläni.


The Legend of Zelda: Ocarina Of Time
Seuraava peli tuskin esittelyjä kaipaa. Ennen kuin sain Ocarina Of Timen käsiini, olin pelannut aikaisempia Zelda-pelejä tuttavieni Nintendoilla, ja olin tykästynyt peleihin. Oli niin kiva seikkailla ympäriinsä ja kaikkein kivointa oli arkkujen avaaminen. En tiedä miksi, ehkä se oli sen jännityksen takia: mitä sen arkun sisällä olisikaan! Nyt kuitenkin minulla oli oma konsoli, ja sain vihdoin oman Zelda-pelin pelattavakseni. Sain pelin joululahjaksi ja eihän nyt kesken jouluaaton juhlinnan voinut alkaa pelaamaan videopeliä. Oli todella mieltä raastavaa odottaa monta tuntia vieraiden lähtöä, että pääsisin vihdoin pelaamaan. Vieraiden lähdettyä pääsin viimein pelaamaan uutta peliäni. Minulla oli huoneessani tosi pieni valkoinen kuvaputkitelevisio, joka ei ehkä ollut ihan ideaalinen pelaamiseen, mutta sitä minun oli käytettävä. Loman aikana peliä tulikin sitten pelattua aika paljon. Käsillä piti aina olla kynä ja pala paperia, että sain kirjoitettua muistiin asioita, esimerkiksi laulujen oikeat sävelet.
Valitettavasti en koskaan saanut tätä peliä päätökseen, vaikka nautin pelistä ja se oli varmasti suosikkini Nintendo 64:sen peleistä. Onneksi voin korjata tämän suuren vääryyden, sillä meillä on tämä peli Wii Virtual Consolelle.


Pinball Fantasies
Lapsuuteni pelien listan viimeisenä pelinä on Pinball Fantasies. Kyseessä on melko perinteinen flipperipeli tietokoneelle. Pelissä oli neljä eri teemaista pöytää: huvipuisto, autorata, kummitustalo ja tietovisa. Mun lemppari näistä tasoista oli muistaakseni huvipuisto tai kummitustalo. Autoradasta en tykännyt ollenkaan, se oli muihin verrattuna tylsä ja väritön.
Flipperissä pystyi olemaan 1-8 pelaajaa, ja tätä tulikin pelattua melko paljon muiden kanssa. Harjoittelin peliä aina yksikseni, ja kun joku tuli käymään ja pelaamaan, näytin heille taitojani ja murskasin heidän unelmansa rikkomalla heidän high scorensa.


Näin on käyty läpi kymmenen lapsuuteni peliä. Kirjoittaessani tätä listaa minulle tuli koko ajan mieleen lisää pelejä, jotka olisivat kuuluneet listalle, esimerkiksi Mario Kart 64. Tyydyin kuitenkin näihin kymmeneen peliin.
Lapsuuteni pelit ovat melko lailla erilaisia, kuin ne pelit, mitä pelaan nykyään. Lapsena kuitenkin tuli pelattua pelejä, mitä minulle ostettiin, mutta näin aikuisena pelaan tietysti pelejä, mitä itse ostan ja haluan pelata. Ocarina Of Time on näistä kaikista peleistä se ainut peli, mitä vielä voisin pelata tosissani, muita pelejä ehkä vain nostalgian takia.

Onko mikään näistä peleistä tuttu sinulle?
Mitä pelejä sinä pelasit nuoruudessasi ja kuinka paljon pelimakusi on muuttunut vuosien kuluessa?