maanantai 5. kesäkuuta 2017

Games made in Finland: Lydia

Tutustuin Platonic Partnershipin Lydia peliin ensimmäistä kertaa Steam Greenlightissa. Ihastuin heti pelin harmaansävyiseen grafiikkaan ja synkkään juoneen, joten päätin antaa pelille "kyllä!" äänen. En onneksi ollut ainoa, joka piti pelin ideasta. Peli sai tarpeeksi kyllä-ääniä, ja se julkaistiin 2. kesäkuuta. Lydia on nyt julkaisun kunniaksi Steamissa -10% alennuksessa, eli sen saa napattua itselleen 5,39 eurolla vielä kesäkuun yhdeksänteen päivään saakka.

Lydia on perinteinen tarinavetoinen point and click seikkailupeli, jonka teemana on alkoholismi. Seuraamme Lydia-nimisen tytön elämää ja kasvua vanhempien alkoholin käytön varjossa. Vanhemmat järjestävät kotonaan juhlia, eivätkä välitä tai tajua, mitä jokailtaiset ryyppäjäiset tekevät pienelle lapselle. Onnekseen Lydia löytää tavan paeta todellisuutta mielikuvitusmaailmaan, mukanaan hänen paras ystävänsä, Teddy-nalle. Yhdessä he yrittävät löytää hirviön, joka tekee Lydian elämästä niin surullista ja pelottavaa.

Mielestäni pelin tarina oli joissakin kohdin hieman ihmeellinen. Esimerkiksi kun pelin alussa mennään ensi kertaa mielikuvitusmaailmaan, siellä on tapahtuu asioita, joista en oikein ymmärtänyt, miten ne edes liittyivät pelin tarinaan. Odotin, että mielikuvitusmaailmassa tavatulla hirviöllä olisi suurempi rooli pelissä. En tiedä, miksi tämä kyseinen kohtaus oli pelissä. Se vaikutti turhalta. Minulle jäi monta avointa kysymystä tästä kohtauksesta; mikä se hirviö oli? Miksi se hirviö oli siinä?

Pelissä ei ole kovinkaan paljoa pelattavaa. Tarkoituksena on vain seurata Lydian tarinaa, kävellä paikasta A paikkaan B ja muutamassa kohtaa reagoida dialogiin erilaisilla tunteilla. Olin kuitenkin tietoinen tästä asiasta kun ostin pelin, joten en edes odottanut mitään sen kummempia pelillisiä elementtejä. Mielestäni kuitenkin jos pelissä ei ole mitään pelattavaa, on pelin tarinan oltava ERITTÄIN kiehtova, että mie voisin nauttia pelistä ihan kympillä. Pelkkä kävely ilman kiinnostavaa tarinaa alkaa jonkin ajan kuluttua tökkimään ja pahasti.


Lydiassa minua miellytti eniten pelin grafiikat ja äänimaailma. Pelin taustapiirroksista löytyi varmasti kaikki 50 harmaan sävyä ja pienet väriläiskät siellä täällä piristivät maailmaa kummasti. Hahmot olivat hyvin piirretty, he näyttivät ulkoa siltä, mitä he tunsivat sisältäpäin. Musiikki sopi hyvin pelin tunnelmaan ja hahmojen puhuma siansaksa oli hauskaa kuunneltavaa ja sai hymyn huulilleni.

Teknisesti peli toimi hyvin. Ainut ongelma minulle oli pelin tallennus. Ensimmäisellä pelikerralla ehdin pelaamaan noin 15 minuuttia ja minun oli lopetettava peli. Valitettavasti en löytänyt mistään tallennus mahdollisuutta, joten ajattelin, että pelissä on autosave-ominaisuus, kuten niin monessa muussakin seikkailupelissä on. Eipä ollut. Jouduin aloittamaan pelin uudestaan alusta. Onneksi en ollut ehtinyt pelissä kovinkaan pitkälle, ja pikapelasin takaisin siihen kohtaan mihin olin ensimmäisellä kerralla jäänyt.


Mitä mieltä olin pelistä kokonaisuutena? Peliä mainostettiin kertomalla, että siinä on erittäin synkkä ja syvällinen tarina. Tarinan piti olla pelin parasta antia. Minun mielestäni näin ei kuitenkaan ollut. En tykännyt pelin tarinasta. Se ei ollut tarpeeksi synkkä, eikä kyllä kovin syvällinenkään. Olen pelannut muutamia oikeasti todella synkkiä seikkailupelejä (esim. The Cat Lady, Downfall, Fran Bow), ja kun vertaan Lydian tarinaa näihin peleihin, niin se jää synkkyydellään kauas niistä. Ehkä jos peli olisi ollut pidempi kuin sen 90 minuuttia, tarinasta olisi sanut kirjoitettua paremman ja syvällisemmän.
Ehkä myös se, etten ole henkilökohtaisesti kokenut alkoholismia lähelläni (onneksi), voi vaikuttaa siihen, etten oikein osannut asettaa itseäni Lydian rooliin.

Hyvät:
+ Grafiikka
+ Äänimaailma
+ Suomalainen peli

Pahat:
- Tarina jäi mielestäni pinnalliseksi
- Peli on todella lyhyt
- Ei pelattavaa
- Tallennus

Arvosana: 2,5 / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti