torstai 29. kesäkuuta 2017

Lapsuuteni videopelit 90-luvulla osa 1

Silloin kun minä olin nuori, niin pelitkin olivat parempia. Tai no, jos ei parempia, niin ainakin erilaisia. Meillä oli kotona aluksi pelkkä PC, jolla tulikin pelattua aika sekalaisia pelejä. Suuri osa peleistä taisi tulla tietokoneen mukana ilmaiseksi, koska eivät ne pelit, mitä nuorena meidän koneella pelasin, olleet kovin laadukkaita. Pelien laatu muuttui huomattavasti parempaan vuonna 1997 tai 1998, kun meille ostettiin Nintendo 64. Ajattelinkin tällä kertaa muistella kultaista 90-lukua, ja pelejä, joita pelasin silloin. Lista on kahdessa osassa, koska muuten postauksesta saattaisi tulla liian pitkä luettavaksi.

Mario 64
Aloitetaan tällä kertaa pelistä, jonka ihan kaikki varmasti ainakin tietää ja varmasti moni on jopa pelannut. Mario 64. Tämähän oli tietysti se ihka ensimmäinen peli, mitä nintendo 64:lla tuli pelattua. Mario 64 erosi aikaisemmista Super Mario peleistä, koska se oli sarjan ensimmäinen 3D-tasohyppely. Tätä peliä tuli pelattua ihan mielettömän paljon, pelasin pelin läpi parikin kertaa ja mielestäni keräsin kaikki tähdetkin. Mulla on Nintendo 64 vielä tallella, mutta sille ei ole enää yhtään toimivaa ohjainta jäljellä. Mutta onneksi kyseistä konsolia ei edes tarvitse pelin pelaamiseen, koska meillä on tästä pelistä DS ja Wii Virtual Console-versiot!


Mega Race
Seuraava peli on luultavasti vähän harvinaisempi, en ole ainakaan koskaan kuullut kenenkään muun pelanneen sitä. Mega Race on rallipeli, jossa mun mielestäni sai ampua toisia pelaajia? En oo tästä ihan varma, korjatkaa jos olen väärässä. Ja mitä enemmän kilpailuja sai päätökseen, sitä enemmän sai erilaisia autoja käyttöönsä. Muistan pelanneeni tätä peliä melko paljon vanhalla kunnon joystickillä! Valitettavasti meidän pelissä oli jotain vikaa, koska melkein joka pelikerralla peli kaatui, enkä koskaan päässyt pelaamaan peliä loppuun saakka. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus pelata tämäkin peli läpi, koska Mega Race 1 ja 2 ovat myynnissä Gog.comissa!

The Lion King
Disneyn Leijonakuningas on taas yksi niistä peleistä, joita moni on nuoruudessaan pelannut. Tätäkin peliä on mahdollista pelata nykyäänkin, koska The Lion King on myös myynnissä Gog.comissa.  Muistan kun tämä peli tuli meille, se taisi olla kolmella disketillä, ja me yritettiin sitä koko perheen voimin asentaa tietokoneelle. Meillä taisi olla hieman vaikeuksia asennuksessa, koska peli oli englanniksi. Saatiin peli kuitenkin asennettua ja kyllä sitä olikin kiva pelata! Valitettavasti pelissä oli taas jotain vikaa, enkä ikinä päässyt elefanttien hautausmaata pidemmälle, koska peli aina kaatusi siinä tietyssä kohtaa.


3D Dinosaur Adventure
Tämä ei tainnut olla mikään varsinainen peli, vaan jonkinlainen opetusohjelma, jolla opetettiin lapsille asioita dinosauruksista. Saimme tämän ohjelman ilmaiseksi tietokoneen mukana, ja kyllä mie sain tämän kanssa aikani ihan hyvin kulumaan. 3D Dinosaur Adventuressa oli paljon kaikenlaista tekemistä; sai värittää oman dinosauruksensa, katsella "elokuvia" ja lukea tarinoita. Oma suosikkini oli kuitenkin eräänlainen labyrintti, josta piti löytää tiettyjä dinosauruksia, ennenkuin komeetta iskisi maahan ja tappaisi kaikki dinosaurukset. Ainiin! Pelin mukana tuli myös pahviset 3D-lasit ja monet pelin videoista olivatkin 3D. Siitä varmaan nimikin, 3D dinosaur, doh!


SkiFree
Ensimmäisen osan viimeinen peli on laskettelupeli SkiFree. Uskoisin, että peli on monelle tuttu. Pelissä on siis tarkoitus lasketella mäkeä alas, väistellä puita ja kiviä, hyppiä hyppyreistä ja kerätä pisteitä. Jossakin vaiheessa peliä metsästä ryntää pelaajan perään hirmuinen peikko, joka saadessaan pelaajan kiinni, pistää tämän poskeensa. Pelkäsin tätä peikkoa ihan kamalasti, mulle iski aina hirveä paniikki mennä kovempaa ja kovempaa, kun näin peikon rymistävän perääni! No, peikkohan tietysti sai minut aina kiinne, ja siihen loppui laskettelijan urani.


















Siinä oli siis ensimmäinen osa peleistä, joita pelasin silloin kauan sitten. Tulossa on vielä ainakin viisi peliä lisää!
Oletko sinä pelannut jotakin näistä 90-luvulla ilmestyneistä "klassikoista"?



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannukseni kuvina

Keskikesän juhla on nyt juhlittu, kesä on ohi ja syksy kurkkii jo nurkan takaa. Juhannus tuli vietettyä hyvässä seurassa, syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää juomaa. Ei käyty Kouvolaa kauempana, joten iltaisin sai kotona pelata niin paljon kuin vain jaksoi. Ja koska kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, niin tässä teille minun juhannukseni kuvina!


Witcher 3, perinteinen juhannus pelini.
Ulkonakin voi pelata, esimerkiksi mölkkyä.
Mölkyn kiertopalkinto meni valitettavasti sivu suun.
Ulkona ei satanut, mutta onneksi Animal Crossingissa sentään satoi.
Kanaherkkua, tätä ollaan meidän perheessä syöty joka ikinen juhannus.
Juhannuskokko Korialla, Pioneeripuistossa.
Söpö Lemmikki halusi kuvaan.

Entäs sun juhannus, pelasitko koko viikonlopun vai uskaltauduitko ulos luontoon, mökille tai vaikka festareille?


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Steam Summer Sale on täällä taas!

Ah, vihdoin ja viimein se on täällä, tuo keskikesän juhla, jota on odotettu viime joulusta asti. Puhun siis tietenkin Steamin Kesä-alesta! On taas aika ostaa pelikirjastoon kymmenittäin turhia pelejä, joita ei tule koskaan pelattua. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin olla kärsivällinen, ja miettiä tarkasti, mitä pelejä aion ostaa Steamin Summer Salesta.

Dishonored 2
Tästä pelistä olen haaveillut jo pitkään, ja nyt on mielestäni oikea aika ostaa se. Olen pelannut ensimmäistä Dishonoredia jonkin verran, mutta en kuitenkaan kokonaan. Tykkäsin pelin steampunkmaisesta maailmasta ja tarinasta. Valitettavasti olin kovin huono pelaaja; yritin aina suorittaa kaikki tehtävät tappamatta ketään, mutta jostakin syystä jätin jälkeeni kasan ruumiita. No, pitää toivoa, että Dishonored 2 sujuisi minulta paremmin. Peli maksaa 19,99 euroa.

Detention                                                                        
Detention on 1960-luvun Taiwaniin sijoittuva 2D point and click kauhuseikkailu. Innostuin tästä pelistä jo jonkin aikaa sitten, koska se muistutti minua lempipelistäni, The Cat Ladystä, harmaansävyisen maailmansa takia. Oman kiehtovan lisänsä peliin tuo taiwanilainen ja kiinalainen kulttuuri ja mytologia, joita harvemmin käytetään peleissä. Peli on saanut Steamissa erittäin hyvät arvostelut ja se on ostettavissa 8,03 eurolla. 

Seuraavaksi onkin aika siirtä norjalaiseen mytologiaan. Frostrune on perinteinen point and click seikkailupeli, joka sijoittuu viikinkien ajan Norjaan. Pelin tekijät ovat intohimoisia historianörttejä, ja pelin luvataan olevan historiallisesti paikkaansapitävä. Pelin maailma on käsinmaalattu ja se on erittäin kaunista katseltavaa. Pelin hinta on 5,99 euroa.

Steamin toivelistallani on näiden pelien ostamisen jälkeen vielä kymmeniä pelejä alennuksessa. Mutta yritän parhaani mukaan olla ostamatta enää muita pelejä, koska en kuitenkaan ehdi pelaamaan niitä kaikkia.

Lopuksi vielä muutama 2D seikkailupeli, mitkä minä omistan jo, mutta haluan suositella muille seikkailupeleistä kiinnostuneille:

The Cat Lady - Kauhua, erittäin synkkä ja ahdistava seikkailu 3,05 €
Downfall -  Lisää kauhua Cat Ladyn tekijöiltä, ihan yhtä synkkä 4,41 €
Shardlight - Ydintuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva seikkailu 3,74 €
Fran Bow - Kauhuseikkailu, jonka pääosassa on mielisairauden kanssa taisteleva nuori tyttö 5,99 €
Kathy Rain - 90-luvulle sijoittuva salapoliisi mysteeri 3,44 €
The Blackwell Legacy - Meedio ja kummitus tutkivat outoja tapahtumia New Yorkissa 1,12 €

Entäs te, meinaatteko ostaa kasoittain pelejä Steamin alesta, vai yritättekö olla ostamatta mitään?

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Liian vanha nörtiksi?

Nuorempana olin erittäin ujo, ja halusin kulkea massan mukana. Yritin niin kovasti olla kuin muut, enkä halunnut erottua joukosta. Olin jo nuoruudessani kiinnostunut nörttimäisistä asioista, ehkä eniten peleistä. Mutta enhän minä voinut paljastaa sitä muille, koska tuskin ketään teini-ikäistä tyttöä olisi kiinnostanut pelata videopelejä kanssani.
Nykyään olen kyllä vieläkin melko ujo, vaikkakaan en niin ujo kuin nuorena tyttönä. Mutta vasta aikuisiällä olen uskaltanut alkaa olemaan oma itseni. Uskallan vihdoin myöntää itselleni ja muille olevani nörtti. Valitettavasti ymmärsin kuka olen kovin myöhään - olen jo 32-vuotias.


Tunnen olevani aivan liian vanha nörtiksi. Yhteiskunnan mielestä tämän ikäisten naisten ei pitäisi käyttäytyä näin. Kun nainen on yli 30-vuotias, hänellä tulisi olla 2 lasta, avioliitto, omakotitalo, asuntolaina ja koira. Mulla ei ole mitään noista, enkä edes halua noita kaikkia asioita. Jotenkin tuntuu, että mun elämä on taistelua sen välillä, mitä olen ja mitä minun pitäisi olla. Itse olen ihan tyytyväinen elämääni tälläisenä, mutta tuntuu, että muiden mielestä minun pitäisi olla jotakin muuta.

Tämän ikäisille miehille on mielestäni kuitenkin ihan sallittua olla nörtti. Aikuiset miehethän saa pelata videopelejä päivät pitkät, mutta auta armias, jos nainen tekisi näin. Eihän sellainen naiselle sovi. Naisten pitää tehdä lapsia ja sisustaa kotia 24/7. Vai mitä mieltä sinä olet, onko aikuisten miesten sallittavampaa olla nörttejä kuin naisten?

 Luulin vielä vähän aikaa sitten olevani ainut kolmekymppinen nörtti. Tunsin olevani yksin maailmassa, jossa kaikkia muita naisia kiinnosti vain lapset, fitness, vaatteet ja meikkaus. Ei siinä mitään, kyllä minuakin kiinnostaa naiselliset asiat, ei vaan ehkä niin paljoa kuin suurinta osaa naisista. No, päätin kuitenkin tutkia internettiä ja etsiä muita nörttityttöjä. Onnekseni löysin etsimäni. Liityin erääseen ryhmään, jossa on kymmeniä jäseniä. Tämä ryhmä on ääriään myöten täynnä toinen toistaan nörtimpiä tyyppejä. Ryhmästä löytyy monenikäisiä henkilöitä ja suuri osa heistä on samaa ikäluokkaa minun kanssani. On ihanaa, että voin puhua peleistä ja muista nörttijutuista samanmielisten ihmisten kanssa. Enää en olekaan ainut kolmekymppinen nörttityttö maailmassa.


Olen ajatellut asioita, ja tulin siihen päätökseen, että en ole liian vanha nörtiksi. Minun on vain uskallettava olla edelleen oma itseni, eikä välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Ajattelin tänä syksynä uskaltaa tehdä jotakin, mihin olen pitänyt itseäni aina liian vanhana: Aion mennä avomieheni kanssa Tampereelle Traconiin! En ole ennen uskaltanut mennä coneihin, koska olen pitänyt itseäni liian vanhaksi sellaisiin tapahtumiin. Nyt kuitenkin uskon olevani henkisesti valmis elämäni ensimmäiseen coniin. Eiköhän sieltä löydy monia muitakin yli 30-vuotiaita henkilöitä!

Koetko sinä olevasi liian vanha tai nuori tekemään asioita, joita rakastat?


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Videopelien seksikkäimmät naiset

Miehisen seksikkyyden yliannostuksesta on selvitty, ja on aika siirtyä videopelien seksikkäimpien naisten seuraan. Peleistähän löytyy tuhansittain vähäpukeisia ja seksikkäitä naishahmoja, mutta valitsin tähän listaan omia silmiäni miellyttäviä naishahmoja, peleistä joita olen itse pelannut.

Velvet Velour - Vampire the Masquerade: Bloodlines
Velvet, tuo seksikäs punahiuksinen viettelijätär, on Hollywoodissa sijaitsevan strippiklubin emäntä. Hän on mielestäni ehdottamasti seksikkäin hahmo videopeleissä. Punaiset hiukset, kaunis vartalo ja kirsikkana kakun päällä hän on vampyyri! Mitä muuta naiselta voisi toivoa. Velvetillä on kuitenkin yksi outo tapa, hän liikkuu ulkonakin pelkästään alusvaatteisillaan. Mutta kai tekisin itsekin niin, jos näyttäisin yhtä hyvältä kuin hän!
 There's only one part of my body that I don't want anybody entering, and that's my head. That other name... never say it again, it belongs to a dead girl. - Velvet Velour

Velvet Velour

Bayonetta
Bayonetan ulkonäkö on kuin suoraan tietosanakirjasta, sanan "seksikäs" kohdalta; hän pukeutuu tiukkaan vartalonmyötäiseen nahkapukuun ja korkeisiin korkoihin, hänellä on pitkät hulmuavat hiukset. Ja koska Bayonetta käyttää silmälaseja, hän on selvästikin nörtti! Bayonetta on mielestäni myös yksi hauskimmista hahmoista videopeleissä. Aina kun hän aukaisee suunsa, sieltä tulee ulos jotakin nokkelaa.

Bayonetta
Widowmaker - Overwatch
Overwatch on tunnettu seksikkäistä naishahmoistaan. Mutta minun oli valittava vain yksi ja valitsin Widowmakerin. Hänen tarinansa on kuitenkin kovin surullinen: leskentekijä, joka teki itsestään lesken. Vaikka hän onkin kylmä ja tunteeton, hän on silti seksikäs. Mielestäni hänen parhaat puolensa ovat sininen iho, kauniit kasvot ja pikkuinen pyöreä pylly!

When I was a girl, I had a fear of spiders. I was told they felt no emotion. That their hearts never beat. But I know the truth. At the moment of the kill, they are never more alive. - Widowmaker

Widowmaker

Yennefer - The Witcher
Witcherin naiskolmikolla oli kova kilpailu siitä, kuka pääsisi listalleni. Valintani osui kuitenkin mustahiuksiseen Yenneferiin, Geraltin tosirakkauteen. Olin vähän pettynyt, kun Yennefer ei esiintynyt ensimmäisissä Witcher-peleissä, mutta onnekseni hän oli kolmannessa pelissä suuressa roolissa. Kauniin ulkonäkönsä lisäksi Yennefer on älykäs, ja se tuo oman lisänsä seksikkyyteen. Ja kukapa ei tykkäisi yksisarvisista!

Yennefer

Tyrande Whisperwind - World of Warcraft
Tyrande on yöhaltijoiden vahva johtaja. Vaikka hän on jo tuhansia vuosia vanha, hän on säilynyt hyvin ikäisekseen. Tyranden valitsin tähän listalle, koska haltijoissa on sitä jotakin ja Tyrandessa sitä jotakin on enemmän kuin muissa haltijoissa.

Tyrande

Siinä sitä taas oli, paljon seksikkäitä pikseleitä.
Ketkä on sun mielestä videopelien seksikkäimmät naiset? 


torstai 15. kesäkuuta 2017

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Videopelien seksikkäimmät miehet

Tunnetko jo testosteronin löyhkän sieraimissasi? Ovatko silmäsi valmiina näkemään täydellisiä, lihaksikkaita miesvartaloita? On aika esineellistää miehiä ja kohdella heitä herkullisina lihakimpaleina. Saanen siis esitellä; videopelien seksikkäimmät miehet!

Geralt
Geralt of Rivia - The Witcher
Aloitetaan videopelien historian seksikkäimmällä miehellä. Witcher, White Wolf, Butcher of Blaviken, komealla miehellä on monta nimeä. Geralt on se seksikäs vanhempi mies, joka murskaa naisten sydämet. Yksikään nainen, edes minä, ei pysty vastustamaan Geraltin kylmää charmia. Peleissä Geralt kaataakin naisia kuin keiloja.
                                                 Dante - Devil May Cry
Dante
Tässä kohtaa piti hieman miettiä valitsenko uuden vai vanhan version Dantesta, mutta päädyin siihen uudempaan versioon. Olen vähän kuullut juttua, että Devil May Cry-pelisarjan fanit eivät olleet tyytyväisiä Danten uuteen ulkonäköön. Mutta onhan tämäkin Dante tosi hot! Katsokaa nyt, hänellä on juuri tuollainen paha poika-look.

Jacob
Jacob Frye - Assassin's Creed Syndicate
Assassin's Creed Syndicate on ollut toivelistallani jo pelin julkaisusta lähtien, mutta en ole peliä vielä jostakin ihmeen syystä ostanut. Olen kuitenkin nähnyt pelistä paljon kuvia, ja tykästyin Jacobiin, toiseen pelin päähenkilöistä. Hän näyttää niin komealta nuorelta herrasmieheltä, viktoriaanisen ajan vaatteisiin pukeutuneena.

Reaper
Reaper - Overwatch
Naamioiduissa miehissä on sitä jotakin. Reaper - entiseltä nimeltään Gabriel Reyes on Overwatchin häikäilemätön pahis. Hän oli ennen Overwatchin iskuryhmän johtaja, mutta nykyään hän on kylmä tappaja, joka metsästää Overwatchin entisiä jäseniä. Mikä sitten tekee hänestä seksikkään? No naamio tietenkin!

Garrett - Thief
Garrett
Tämän salaperäisen miehen tapaamme Thief-pelisarjassa. Garrett on mystinen varas, joka verhoaa kasvonsa hupulla. Hän on ylpeä työstään varkaana, eikä suostu tappamaan ihmisiä, koska hän ei ole murhaaja. Hänen kasvojaan emme koskaan näe kokonaan, mutta hänellä on arpi oikean silmänsä ympärillä, ja arvethan vain lisäävät miehen seksikkyyttä. Ole kuitenkin varovainen jos kohtaat Garrettin, hän saattaa varastaa sydämesi!

Siinä oli siis viisi mielestäni seksikkäintä miestä videopeleissä. Vaikuttaa siltä, että tykkään eniten salaperäisistä miehistä, joilla on naamio! Listan tekeminen oli todella vaikeaa, koska pelaan yleensä sellaisia pelejä, missä ei ole kovinkaan seksikkäitä miehiä, tai pelejä missä tehdään itse oma hahmo.
Ensi kerralla ajattelin listata pelien seksikkäimmät naishahmot! Sen luulisi olevan paljon helpompaa, koska seksikkäitä naisia on peleissä erittäin paljon.

Ketkä ovat sinun mielestäsi videopelien seksimmäimmät miehet?

torstai 8. kesäkuuta 2017

Tältä näyttää nörttien koti

Nyt kun me kaikki tiedetään miltä se nörtti näyttääkään, niin on aika alkaa miettimään miltä nörtin koti voisi näyttää. Perinteisen nörtin koti on varmasti pimeä, koska verhot ovat aina kiinni. Ulkoa tuleva päivänvalo kun on kovin häiritsevää pitkien pelisessioiden aikana. Pöydät ja kaikki kodin nurkat ovat täynnä tyhjiä pizzalaatikoita ja pulloja, koska nörttihän ei muuta syö tai juo kuin pizzaa, kebabbia, kokista ja energiajuomia. Hyllyt on koristeltu erilaisin figuurein ja pelikoteloin.

Aion nyt paljastaa teille, miltä meidän nörttiluolamme näyttää. Kun otin kuvia kodistamme, oli aurinkoinen päivä, joten päätin avata verhot, että saisin vähän parempia kuvia. Tyhjät pizzalaatikot sain kätevästi rajattua pois kuvista, joten niitä ei tällä kertaa näy.
Saanen siis esitellä: nörttipariskunnan koti!

Halinalle <3

Täällä asustaa Nintendo faneja.

Mangaa, sarjakuvaa, tietokirjaa löytyy!

Kirjahyllystä on tila loppunut, valitettavasti.

Työpöytä itse rakennettu Ikeasta ostetuista paloista

Lautapelejä riittää, mutta ei ketään kenen kanssa pelata.

Akaneiro: Demon Hunters























Kuten kuvista näkyy, sisustuksemme on melko sekalainen. Muutimme yhteen muutama vuosi sitten, ja molemmilla oli jo jonkin verran omia huonekaluja. Saimme kuitenkin molempien tavarat mahtumaan asuntoon, vaikka lopputulos olikin hieman sekava. Meillä on kuitenkin niin erilainen maku huonekalujen suhteen. Uusia huonekaluja ei ole tullut kamalasti osteltua, koska kodin sisustaminen ja kauniiksi tekeminen ei ole kovin korkealla prioriteeteissani. Mutta kyllä tätä koloa ihan mieluusti kodikseen kutsuu!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Games made in Finland: Lydia

Tutustuin Platonic Partnershipin Lydia peliin ensimmäistä kertaa Steam Greenlightissa. Ihastuin heti pelin harmaansävyiseen grafiikkaan ja synkkään juoneen, joten päätin antaa pelille "kyllä!" äänen. En onneksi ollut ainoa, joka piti pelin ideasta. Peli sai tarpeeksi kyllä-ääniä, ja se julkaistiin 2. kesäkuuta. Lydia on nyt julkaisun kunniaksi Steamissa -10% alennuksessa, eli sen saa napattua itselleen 5,39 eurolla vielä kesäkuun yhdeksänteen päivään saakka.

Lydia on perinteinen tarinavetoinen point and click seikkailupeli, jonka teemana on alkoholismi. Seuraamme Lydia-nimisen tytön elämää ja kasvua vanhempien alkoholin käytön varjossa. Vanhemmat järjestävät kotonaan juhlia, eivätkä välitä tai tajua, mitä jokailtaiset ryyppäjäiset tekevät pienelle lapselle. Onnekseen Lydia löytää tavan paeta todellisuutta mielikuvitusmaailmaan, mukanaan hänen paras ystävänsä, Teddy-nalle. Yhdessä he yrittävät löytää hirviön, joka tekee Lydian elämästä niin surullista ja pelottavaa.

Mielestäni pelin tarina oli joissakin kohdin hieman ihmeellinen. Esimerkiksi kun pelin alussa mennään ensi kertaa mielikuvitusmaailmaan, siellä on tapahtuu asioita, joista en oikein ymmärtänyt, miten ne edes liittyivät pelin tarinaan. Odotin, että mielikuvitusmaailmassa tavatulla hirviöllä olisi suurempi rooli pelissä. En tiedä, miksi tämä kyseinen kohtaus oli pelissä. Se vaikutti turhalta. Minulle jäi monta avointa kysymystä tästä kohtauksesta; mikä se hirviö oli? Miksi se hirviö oli siinä?

Pelissä ei ole kovinkaan paljoa pelattavaa. Tarkoituksena on vain seurata Lydian tarinaa, kävellä paikasta A paikkaan B ja muutamassa kohtaa reagoida dialogiin erilaisilla tunteilla. Olin kuitenkin tietoinen tästä asiasta kun ostin pelin, joten en edes odottanut mitään sen kummempia pelillisiä elementtejä. Mielestäni kuitenkin jos pelissä ei ole mitään pelattavaa, on pelin tarinan oltava ERITTÄIN kiehtova, että mie voisin nauttia pelistä ihan kympillä. Pelkkä kävely ilman kiinnostavaa tarinaa alkaa jonkin ajan kuluttua tökkimään ja pahasti.


Lydiassa minua miellytti eniten pelin grafiikat ja äänimaailma. Pelin taustapiirroksista löytyi varmasti kaikki 50 harmaan sävyä ja pienet väriläiskät siellä täällä piristivät maailmaa kummasti. Hahmot olivat hyvin piirretty, he näyttivät ulkoa siltä, mitä he tunsivat sisältäpäin. Musiikki sopi hyvin pelin tunnelmaan ja hahmojen puhuma siansaksa oli hauskaa kuunneltavaa ja sai hymyn huulilleni.

Teknisesti peli toimi hyvin. Ainut ongelma minulle oli pelin tallennus. Ensimmäisellä pelikerralla ehdin pelaamaan noin 15 minuuttia ja minun oli lopetettava peli. Valitettavasti en löytänyt mistään tallennus mahdollisuutta, joten ajattelin, että pelissä on autosave-ominaisuus, kuten niin monessa muussakin seikkailupelissä on. Eipä ollut. Jouduin aloittamaan pelin uudestaan alusta. Onneksi en ollut ehtinyt pelissä kovinkaan pitkälle, ja pikapelasin takaisin siihen kohtaan mihin olin ensimmäisellä kerralla jäänyt.


Mitä mieltä olin pelistä kokonaisuutena? Peliä mainostettiin kertomalla, että siinä on erittäin synkkä ja syvällinen tarina. Tarinan piti olla pelin parasta antia. Minun mielestäni näin ei kuitenkaan ollut. En tykännyt pelin tarinasta. Se ei ollut tarpeeksi synkkä, eikä kyllä kovin syvällinenkään. Olen pelannut muutamia oikeasti todella synkkiä seikkailupelejä (esim. The Cat Lady, Downfall, Fran Bow), ja kun vertaan Lydian tarinaa näihin peleihin, niin se jää synkkyydellään kauas niistä. Ehkä jos peli olisi ollut pidempi kuin sen 90 minuuttia, tarinasta olisi sanut kirjoitettua paremman ja syvällisemmän.
Ehkä myös se, etten ole henkilökohtaisesti kokenut alkoholismia lähelläni (onneksi), voi vaikuttaa siihen, etten oikein osannut asettaa itseäni Lydian rooliin.

Hyvät:
+ Grafiikka
+ Äänimaailma
+ Suomalainen peli

Pahat:
- Tarina jäi mielestäni pinnalliseksi
- Peli on todella lyhyt
- Ei pelattavaa
- Tallennus

Arvosana: 2,5 / 5

torstai 1. kesäkuuta 2017

Sorcery! - Kirjasta peliksi

Ensimmäisen osan kartta
Onko se kirja? Onko se peli? Voin kertoa sinulle, että se on interaktiivinen pelikirja, joka perustuu Steve Jacksonin 1983 julkaisemaan Sorcery! pelikirja sarjaan. Kirjoissa luetaan (doh!) tarinaa ja tehdään valintoja, jotka ohjaavat tarinan kulkua. Oi miten ihanaa! Kirja, jonka tapahtumiin voit itse vaikuttaa. Mikä voisi olla parempaa? No, tietysti videopeli.

Kuulin tästä pelistä avomieheltäni, hän oli nähnyt joidenkin henkilöiden pelaavan sitä Youtubessa.  Peli vaikutti kovin mielenkiintoiselta, joten päätin ostaa sen. Ensimmäinen ja toinen osa myydään Steamissa yhdessä paketissa, jolle hintaa tulee 9,99 euroa, eli ei paha hinta ollenkaan. Pelin kaksi muuta osaa ovat 9,99 euroa kappale. Steamin lisäksi peli on saatavilla androidille ja iOSille. Pelin seuraava osa jatkaa aina suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Eli pelit on pelattava oikeassa järjestyksessä.

Valintoja, valintoja!
Pelin alussa pelaaja saa valita, pelaako mies vai naishahmolla. Tapahtumien kannalta tällä valinnalla ei ole merkitystä, mutta itse tykkään peleissä yleensä pelata naishahmoilla. Hahmon valinnan jälkeen on aika aloittaa hurja seikkailu kohti tuntematonta.
Pelin tarinan pätkät ovat kivasti lyhyinä "palasina", joten niiden lukeminen ei ole kovin vaivalloista. Mutta jos et ollenkaan tykkää lukea tai lukeminen aiheuttaa sinulle pahoja fyysisiä oireita, tämä ei ole peli sinulle. Tarinan pätkien jälkeen on  valintojen aika, ja tässä pelissä valinnoilla on suuri merkitys. Jos päätät vaikka mennä tutkimaan pimeää luolaa, etkä kävellä sen ohitse, saatat kohdata luolassa kohtalosi. Ja se kohtalo saattaa olla aarrearkku täynnä kultaa tai verenhimoinen jättiläinen. Jos kuolema kolkuttaa ovellesi, älä kuitenkaan pelästy, sillä pelissä pystyy kelaamaan aikaa taaksepäin.

Taistelut ovat yksinkertaisia
Joskus kaikista tilanteista ei selviä puhumalla, ja on aika ottaa esiin miekka tai taikakirja. Pelissä taistelu on vuoropohjaista ja melko helppoa. Taistelun aikana pitää lukea tarinaa ja tulkita sitä oikein, että tietää millä voimakkuudella hyökkää vihollista vastaan. Miekalla sohiminen on kuitenkin aika rankkaa puuhaa, ja kuluttaa pelaajan stamina pisteitä. On siis parasta tulkita vihollista oikein, ettei kuluta liikaa staminaa. Jos taistelu menee mielestäsi huonosti, voit kuitenkin yrittää uudestaan ja yhä uudestaan, jos vaikka toisella tai kolmannella kertaa menisi paremmin.
Loitsut luodaan kolmesta kirjaimesta
Taikojen käyttäminen on myös todella simppeliä. Tarvitsee vain muodostaa kolmikirjaiminen loitsu. Loitsuja pelissä on monta kymmentä, mutta onneksi niitä ei tarvitse muistaa ulkoa. Joitakin loitsuja varten tarvitaan kuitenkin erilaisia esineitä, joita kerätään matkan varrelta.

Sorceryn uudelleen peluu arvo on mielestäni hyvä. Pelissä on niin paljon valintoja, ja sen voi pelata läpi usealla eri tavalla. Ensimmäisen osan lopussa oli mielestäni kuitenkin vain yksi oikea tapa tehdä valinnat, ja jos valitsit väärin, kuolit.
Suosittelen peliä kaikille, jotka tykkäävät lukea fantasiakirjoja. Peli sopii myös mielestäni niille, jotka eivät syystä tai toisesta tykkää videopeleistä. Sorceryssa mielestäni kuitenkin luetaan ja tehdään valintoja enemmän, kuin "pelataan".