keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kiertoajelulla Azerothin lämmössä

Suomeen on luvattu tälle viikolle jopa -30 asteen pakkasia, joten ulos ei siis ole menemistä. Onneksi  kuitenkin videopeleissä on aina paikkoja, joissa on mukavan lämmintä, joskus jopa liian kuumaa. Lähdetään siis kiertoajelulle ympäri Azerothia ja vieraillaan paikoissa, joissa kylmyys ei häiritse!




Badlands 

Barrens 

Feralas 

The Jade Forest

Durotar  

Un'Goro Crater

Stranglethorn Vale

Burning Steppes

Sholazar Basin

Stranglethorn Vale

Tanaris 

Uldum 

Westfall 



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mitä pelata yhdessä ystävien kanssa?

Ystävänpäivänä on tapana tehdä kaikkea ihanaa sen oman kultamussukan kanssa. Ensin laittaudutaan nätiksi, pannaan parhaat päälle ja mennään ulos romanttiselle illalliselle, ehkä jopa leffaankin. Kun viimein saavutaan kotiin, molempien mielet ovat kaikesta tästä esileikistä kovin kiihottuneita, ja on aika siirtyä illan pääaktiin, eli videopelien pelaamiseen yhdessä! Tässä muutamia esimerkkejä peleistä, joita voi pelata yksin, kaksin tai isommassakin ryhmässä.

  Kuumaa toimintaa: Borderlands, 1-4 pelaajaa

 

Jos kaivataan peliä, jossa juostaan pää kolmantena jalkana ympäriinsä ampuen kaikki vastaan tuleva, niin Borderlands -sarjan pelit ovat oiva valinta. Pelaajat valitsevat itselleen hahmon neljästä erilaisesta vaihtoehdosta, jolla jokaisella on omat erikoiskykynsä. Tarkoituksena on tehdä erilaisia tehtäviä keräten kokemuspisteitä, ja räiskiä ympäriinsä eliminoiden kaikki viholliset. Olemme mieheni kanssa pelanneet ensimmäistä Borderlandsia jonkin verran, mutta koska en oikeastaan välitä toimintapainotteisista peleistä tai edestakaisin juoksemisesta, niin en hirveästi innostunut tästä pelisarjasta. 

Syntistä roolipeliä: Divinity: Original Sin, 1-4 pelaajaa

 

Naistenlehdissä aina toitotetaan, kuinka erilaiset roolileikit piristävät parisuhdetta. Roolipeleillä on luultavasti samanlainen vaikutus, joten sopivia pelejä pariskunnille löytyy varmasti Divinity: Original Sin -sarjasta. Ensimmäisessä osassa pelaajia voi olla korkeintaan kaksi, ja molemmat hallitsevat omia avatarejaan. Koska taistelut pelissä ovat erittäin vaativia, seurueeseen voi ja kannattaakin ottaa mukaan kaksi kumppania, joita toinen tai molemmat pelaajista voivat ohjata. Kuten olen aikaisemmin jo kertonut, meillä on tämä peli pahasti kesken, koska taistelut ovat yksinkertaisesti niin vaikeita ja aikaa vieviä! Olisi kiva saada ensimmäinen osa päätökseen, jotta pääsisin hakkaamaan päätäni seinään toisen osan entistä vaikeampien kahakoiden kanssa. 

Selviydytään yhdessä: Don't Starve Together, 1+ pelaajaa

 

Omasta elämästä selviämisestä on tullut nykyään liian helppoa, joten ihmiset ovat innostuneet pelaamaan  erilaisia selviytymispelejä. Grafiikaltaan muista genren julkaisuista eroaa selvästi Don't Starve Together. Tarkoituksena on selvitä hengissä villin luonnon keskellä, vaarojen ja hirviöiden vaaniessa jokaisen nurkan takana. Päivisin elämä metsässä on helppoa ja rattoisaa, mutta pimeyden laskeutuessa on parasta rientää nuotion äärelle, tai synkkyys saattaa vallata mielesi. Don't Starve Together on yksi suosikeistani, mielenkiintoisen maailman tutkiminen on yleensä hauskaa ja rentouttavaa. 

 

Räjähtävää jännitystä: Keep Talking and Nobody Explodes, 2+ pelaajaa

 

Pommien purkaminen saattaa olla osalle tuttua, ainakin elokuvien kautta. Usein leffoissa näkee sankareiden miettivän kumpi johto kannattaa katkaista, keltainen vai punainen. Nyt jokainen meistä voi kokeilla tätä samaa omalla sohvallaan. Keep Talking and Nobody Explodes pelissä yksi henkilö on jumissa huoneessa, jossa on tikittävä aikapommi. Pommi on tietysti purettava ja apuun rientää kokenut asiantuntija, jonka tehtävänä on kertoa, kuinka räjähde tehdään vaarattomaksi. Jujuna tässä on se, että ekspertti ei näe pommia vaan pelaajien on tehtävä yhteistyötä, ja puhumalla selvitettävä mitä täytyy tehdä. Peliin saa ladattua Steamin Workshopin kautta suomenkielisen käännöksen ja myös asiantuntijan käyttämästä ohjekirjasta saa suomeksi kirjoitetun version. 

Kolmisin seikkailulla: Trine, 1-3 pelaajaa

 

Suomalaisen Frozenbyten pelit ovat aina niin kaunista katseltavaa, eikä Trine -sarja ole poikkeus. Pelihahmoksi valitaan yksi kolmesta vaihtoehdosta: Pontius on vahva ritari, Zoya ketterä varas ja Amadeus mahtava velho. Seikkailun aikana eteen tulla tupsahtaa monenlaisia esteitä ja pulmia, jotka täytyy selvittää käyttäen eri hahmojen erikoiskykyjä. Parhaimman kokemuksen saa kolmella pelaajalla, mutta Trineä voi pelata sujuvasti myös yksin. Tällöin ohjataan yhtä sankaria kerrallaan ja vaihdetaan pelihahmoa tarpeen mukaan. 

Kuuluuko pelien pelaaminen sinun ystävänpäivääsi? 


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Minä ja World of Warcraft

Pelejä tulee ja menee, mutta World of Warcraft on säilynyt pelattavana jo yli kymmenen vuotta. Miksi vieläkin pelaan tätä aikaa syövää mörppiä, kun parempiakin pelejä on tarjolla?

Lukiessani Afenin kirjoituksia hänen seikkailuistaan Final Fantasy -sarjan parissa, aloin miettimään, olisiko minulla mitään peliä, jonka kanssa olen viettänyt hurjasti aikaa. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä olen pelannut World of Warcraftia on/off vuodesta 2007 alkaen. WoW oli elämäni ensimmäinen MMORPG-peli, ja aloittaessani pelaamaan minulla ei ollut hajuakaan mihin olin ryhtymässä. 

Ensimmäisen hahmoni tein Defias Brotherhood-serverille. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä uusinta lisäosaa, The Burning Crusadea, joten valittavanani oli vain kahdeksan eri rotua. Ja koska minun oli määrä pelata horden puolella, kutistui tämä määrä vielä neljällä. Päätökseni osui luisevaan undead -rotuun ja luokaksi valitsin roguen. 

Alku oli minulle todella vaikeaa. En erottanut NPC-hahmoja pelaajien ohjaamista hahmoista, enkä ymmärtänyt mitä rogueni taidot tekivät, vaikka se luki siinä ihan selvästi. Ja koska serverilläni oli pvp-säännöt, en uskaltanut matkustella ympäri maailmaa, koska pelkäsin, että alliancen pelaajat tulevat tappamaan minut. Pikkuhiljaa opin kuitenkin pelin salaisuudet, ja uskaltauduin jopa puhumaan muille pelaajille. Tästä kaikesta sosialisoinnista innostuneena liityin ensimmäiseen kiltaani, nimeltään Deaths Elites. 

Killan kanssa tulikin sitten tehtyä kaikkea kivaa. Hyökkäsimme muutaman kerran alliancen pikkuisiin kyliin, tapoimme vartijoita ja NPC-hahmoja innoissamme, kunnes alliancen korkeamman tason pelaajat tulivat paikalle ja lahtasivat meidät totaalisesti. Tapasin myös pelaajia kiltamme ulkopuolelta ja ystävystyin heidän kanssaan. Ja koska minä ja kaverini pelasimme rogueilla, vietimme paljon aikaa Stranglethorn Valessa parantamassa alliancen ja horden välisiä suhteita, eli gänkkimässä alemman tasoisia pelaajia (anteeksi!). Kun hahmoni oli kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä, uskaltauduin vierailemaan vastapuolen pääkaupungin, Stormwindin, porteilla. Huonostihan siinä kävi, mutta näiden seikkailujen ansiosta tutustuin myös alliancen pelaajiin. 

Ja koska ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, päätin hypätä alliancen kelkkaan. Käytin Blizzardin maksullista palvelua, ja vaihdoin undead rogueni rodun night elfiksi. Nykyään minulla on hahmoja kummassakin ryhmittymässä, mutta pelaan pääasiallisesti alliancen puolella, vaikka horde tuntuukin olevan suositumpi, varsinkin suomalaisten pelaajien keskuudessa. 

Nykyisin pelaan WoWia ehkä muutaman kerran viikossa. Se ei ole enää lähellekään yhtä hauskaa kuin se oli ennen. Kaikki kaverini ovat lopettaneet pelaamisen, ja uusien tuttavuuksien löytäminen on todella vaikeata. World of Warcraft on minulle kuitenkin se peli, joka auttaa minua pakenemaan todellisuudesta. Pelatessa otan hahmoni roolin, enkä ole enää se kolmekymppinen, tylsä tyttönen Kotkasta, vaan olen varjoissa vaaniva vihollisten kauhu, mahtava night elf rogue!


P.S. Anteeksi, jos jotakuta häiritsee tämä "finglish". Olen tottunut käyttämään näitä englanninkielisiä sanoja WoWista, ja suomalaiset versiot roduista tai hahmoluokista kuulostavat korviini kamalilta. 

Onko sinulla mitään peliä, mitä olet pelannut ikuisuuden?